Sivut

22.7.2017

HOW ARE YOU? ''I'M FINE''

How are you? I'm fine on niin moneen kertaan kuultu ja sanottu juttelun aloitus. Varsinkin ulkomailla tuota käytetään jatkuvasti myös tuntemattomien kanssa ihan vain small talkin muodossa, ja silloin fine-toteamus on vaan kohteliasta ja juuri se, mitä pitääkin vastata. Ja se asia on ihan fine, mäkin oon vihdoin oppinut olemaan aluksi kohtelias ja kysymään ei-mitään-tarkoittavan kysymyksen uusiin ihmisiin törmätessä tai muuten vaan keskustelua avatessa. Mutta entä kun how are you -kysymyksen esittää joku sun kaveri, joka ihan oikeasti haluaa tietää, miten sulla menee? Miksi silloin vastaan vain tottuneesti I'm fine, vaikka olisin juuri viisi minuuttia sitten itkenyt silmät päästäni, kuullut ikäviä uutisia tai muuten vaan maannut sängynpohjalla koko päivän huonoissa fiiliksissä?

how are you blogiteksti

Mä oon vastannut kaikille niin tottuneesti ja uskollisesti tota fine-sanaa, tai vastaavasti suomeksi ihan jees, että alan olla ihan turtunut koko sanaan. Mutta arvatkaapa mitä? Jos rehellisesti sanon, niin mulla ei oo viime aikoina mennytkään kauhean hyvin. Oon pyöritellyt tätä postausta päässäni noin viikon verran, enkä vieläkään ole aivan varma, haluanko tätä julkaista. Haluanko tuoda kaikkien tietoon ja puolituttujen riepoteltavaksi sen, että nyt ei ole se vahvin hetki elämässäni. Toisaalta rakastan saada kommenttia ja vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtää edes vähän päänsisäisiä liikkeitäni. Ja jos en pysty ääneen sanomaan tai whatsapp-viestiin kirjoittamaan kavereille, että I'm not fine, niin ehkä se on helpompi sanoa näin virtuaalisesti tuntemattomille ihmisille kun olen fyysisesti pois muiden silmien alta.

Mikä mua sitten vaivaa? No, ei varmaan oikeestaan mikään ja samaan aikaan ihan kaikki. Alkukesästä puhelimeen tullut viesti kaverin poismenosta järkytti ja pyörii mielen sopukoissa edelleen, luonnollisesti. Parisuhteen päättyminen poikaystävän muuttaessa takaisin omaan kotimaahansa toiselle puolelle maailmaa veti mielen synkälle puolelle taas. Muutin toukokuun alussa Ruotsiin innostuneena ja vähän jännittyneenä. Kuten oonkin aiemmin jo pitkän postauksen verran tuonut ilmi, on koti-ikävä alkanut viime aikoina kaihertaa mieltä. Vaikka Ruotsi on ihana ja Tukholma odotuksia vastaava kaupunkina, on mulla välillä tosi yksinäinen olo. Tajusin yhä paremmin yksi ilta sen faktan, että ei se ympäristö vaan se seura. Hildesheimissa, joka ei kaupunkina ollut mikään maailmanluokan mesta, olin varsinkin loppuvaiheessa vaihtoa tosi hyvillä fiiliksillä, sillä tutustuin ihaniin tyyppeihin. Heidän ympäröimänä olisin ollut onnellinen vaikka Saharan autiomaassa! Tukholmasta taas en tunne niin paljon ihmisiä, ja vaikka iltalenkeillä fiilistelen maisemia ihan täysillä ja nautin näkymistä, katson samalla aika kaihosasti niitä tyyppejä, jotka istuu samoilla laitureilla kavereidensa kanssa naureskellen mistä mä vaan otan kuvia instaan ja jatkan matkaa. Olisi vaan kivaa jakaa hetkiä muiden kanssa. Yksin olo ja yksinäisyys on kuitenkin kaksi eri asiaa. Toki mulla on Tukholmasta muutamia kavereita, joiden kanssa hengailusta tykkään paljon aina kun siihen tulee mahdollisuus.

blogi2 how are you blogi

En mä silti koko ajan vaan makaa sängynpohjalla itkemässä, en todellakaan. Eieieiei. Käyn töissä, jossa oikeesti sydämestäni tykkään käydä, pidän yhteyttä kavereihin, teen iltalenkkejä ja salilla treenejä, käyn kaupungilla, fiilistelen omaa asuinaluettani, nautin hyvästä säästä. Kaikkea normaalia. Viime viikolla olin matkustelemassa ja mulla oli todella kivaa Sannin luona Slovakiassa, siitäkin huolimatta että takana olikin raskaat jäähyväiset sen rakkaan kumppanin kanssa. Mutta on myös niitä päiviä, jolloin töistä tuun kotiin vain kaupan kautta, josta haen jotain mättöä ja kulutan loppuillan tietokoneen parissa pystymättä mihinkään järkevään. Mun pään täyttää huonot ajatukset, kurkkua kuristaa ja mahanpohjassa on hirveän raskas paino. Ja samaan aikaan vastaan puhelimen viesteihin I'm fine ja ihan hyvää.

Tää tunne tulee ja menee, aaltoilee. On välillä tosi vahvana ja välillä taas painuu pois mielestä. Nautin Tukholmasta, kesästä, uusista ihmisistä, ympyröistä ja kuvioista. Ei mulla täällä ihan kurjaa ole. Mutta joskus on sitä kurjaakin, ja just nyt viimesen viikon ajan on ollut tosi kurja olo. Ehkä se helpottaa, kun saan tän asian syöstyä ulos mielestäni blogin puolelle. Yleensä sillä on meinaan kummallisen parantava vaikutus. Tänä iltana synkkä olo varmasti helpottaa, kun lähden ulos viettämään aikaa lämpimään säähän kavereiden kanssa! Hetkeksi tää olo helpotti myös pari päivää sitten, kun kuuntelin itseäni ja vain itseäni, ja aivan spontaanisti annoin leikata parikymmentä senttiä pois pitkistä hiuksistani ja kotona löin vielä pinkin hiusvärin päähän. Vaikkei koko tukkaan väri tarttunutkaan, niin näen aina peilistä ohi kulkiessani hattaranvärisiä hiuksiani, ja ne piristää mua. Joskus tekee hyvää olla ottamatta itseänsä niin vakavasti ja tehdä just sitä, miltä itsestä sillä hetkellä tuntuu.

Tän piti olla informatiivinen ja johdonmukainen teksti, joka kertoisi miltä musta tuntuu. Että jotkut asiat on hyvin ja jotkut ei. Että mua vähän masentaa useampanakin iltana, mutta ei tarvitse huolestua ja oon ihan fine. Vaikken ookkaan täysin mutta ihan kuitenkin. Nyt haluan kuitenkin kysyä teiltä, jotka tän tekstin luki, että ihan rehellisesti: How are you, miten sulla menee? Meneekö hyvin, tosi hyvin, huonosti, hyvin huonosti? Välillä paremmin, välillä huonommin? Mikä teille aiheuttaa niitä vaikeita fiiliksiä ja mitkä asiat taas piristää aina? Kertokaa, mä haluan tietää. Jokaiselta pitäisi kysyä tätä aina välillä niin, että saa kertoa ihan oikeat kuulumiset. Mä kerroin juuri omani, nyt on teidän vuoro!

how are you

20 kommenttia:

  1. Aivan ihana teksti ja kuvat! Musta on ihanaa, että kerrot näin suoraan blogissasi, miten sinulla oikeasti menee. Mulla menee tällä hetkellä hyvin, koska tekemistä riittää. Ensi viikolle ei kyllä taaskaan ole mitään suunnitelmia, joten saa nähdä, mitä silloin käy vai käykö mitään.

    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon<3 Tällasta palautetta on kiva kuulla erityisesti sillon, kun on näin epävarma koko postauksen julkasusta. Ei oo helppo paikka myöntää kaikille ääneen, että on masentuneita fiiliksiä, mut näköjään se kannatti!
      Oi kiva, että sulla menee hyvin! Nyt vaan ens viikollekin tekemistä kehittämään, jos kiireisenä itsensä pitäminen toimii sulle :)

      Poista
  2. Ihanan rehellinen postaus! Oot kyllä joutunut käymään raskaita asioita läpi ja on tosi hienoa, että sulle kuuluu nyt ainakin edes vähän parempaa.

    Täällä menee ihan okei: oon vähän tällanen helposti stressaantuva herkkis, joten aina sitä on jotain pientä huolehdittavaa mielessä, mutta stressiotuksen mittakaavalla hyvin menee. :D

    http://esmeraldaella.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos <3 Joo ei oo kyllä ollu hirveen kevyttä ja helppoa viime aikoina, yks rankempi asia kerrallaan ois helpommin käsiteltävissä mut kun tulee useempia niin on mieli maassa välillä enemmänkin. Mut huonomminkin vois mennä, kun en just koko aikaa makaa sängynpohjalla vaan pystyn myös iloitsee niistä asioista, joissa on aihetta iloon. :)

      Haha, liika stressaaminen on kyllä ihan oma asiansa taas. Ja sitte lopulta stressaa siitä että stressaa. :D Mulla on joskus ollut samanlaisia stressiotuksen oireita, mutta nykyään osaan ottaa jo lungimmin onneksi! Mut hyvä että omalla mittakaavalla kuitenki menee hyvin, pienet huolehdittavat on kuitenki vaan pieniä :)

      Poista
  3. Sulla on ihan täysi oikeus olla surullinen ja alakuloinen! On sulle tapahtunutkin paljon juttuja, joiden käsittely varmasti vie aikaa... :( Ihanaa kuitenkin että kerroit, ja usein ajatusten kirjoittaminen ylös auttaa paljon. Paljon haleja ja tsemppiä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirveesti, ihana kommentti! <3 Joo musta tuntu että se, että kirjotin tän olotilan auki sanoiksi ja vielä uskalsin lopulta julkasta tän, autto jo omalla tavallaan. Kun sen vaan saa ulos mielestä, ja kaiken lisäksi nytkin tässä kommenttiboksissa pelkkää positiivista vastaanottoa. :) Koitan vaan antaa itelleni armoa ja aikaa, itteni tuntien olis tosi omituista ja melkeen huolestuttavaa jos olisin heti yli noista jutuista. Ihanaa kun sanot, että mulla on oikeus tähän - sen yritän itekin pitää mielessä, vaikkei tiettykään kotiin kyhjöttämäänkään saa jäädä loputtomaksi ajaksi. :)

      Poista
  4. Tiedän niin mitä tarkotat! Mä oon niin turtunut noihin automaattisiin small talk vastauksiin etten osaa edes läheisempien kavereiden kysellessä kuulumisia aina osaa sanoa miten oikeesti menee. Vaikka olis huonompi fiilis tulee jatkuvasti sanottua että hyvin. Mulla on itse asiassa tullut yhden kaverin kanssa tullut tavaksi että sen jälkeen kun totean puhelimessa ton yeah I'm fine se kysyy että miten sulla oikeesti menee, koska se tietää että sanon mulla menevän hyvin vaikka koko maailma kaatuis päälle. Välillä ärsyttää kun ei osaa sanoa suoraan miten asiat - varsinkin silloin kun menee huonommin ilman mitään suurempaa syytä. Mua on viime aikoina kaivellut tosi paljon alkuvuodesta tapahtunut parisuhteen loppu, josta luulin jo päässeeni yli. Tuntuu välillä tosi vaikealta puhua siitä kun jutusta on jo niin kauan ja monella tutulla on paljon tuoreempia murheita.

    Hurjasti tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ollaan kyllä täysin samoilla aaltopituuksilla tässä! I'm fine on vaan sen vakiovastaus, ja vaikka ennen kovasti suomalaisille kavereille koitin heti alussa tuoda selville sen, miten oikeasti menee, niin ton finen hokeminen on turruttanu mut myös suomeksi vastaamaan sitä ihan jees. Ja varsinkin kun ei kukaan mun ulkomaalanen kaveri vastaa ikinä millään muulla lauseella, niin en mäkään sitten enää osaa tai viitsi. Onneks jotkut kaverit näkee mullakin ton lauseen läpi ja alkaa esittää tarkempia kysymyksiä, että how are you feeling about subject x ja sitä kautta kaivaa musta sen totuuden, vähän samaan tapaan ku toi sunki kaveri tietää kysyä uudestaan sen ekan vastauksen jälkeen.

      Voi että, tiiän niin myös ton tunteen. Mä oon todella hidas pääsemään yli suhteen loppumisista ja muista jutuista, jossa on ollu tunnepuoli vahvasti mukana. Ja vaikka ne jo hetkeksi helpottaisikin niin saatan hyvin vielä puolen vuoden päästä nostaa ne asiat uudestaan mieleen ja sillon ois kova tarve puhua niistä, mutta tuntuu, ettei enää kehtaa kertoa kellekään kun niitä asioita on jo aiemmin käsitelty yhdessä. Ja aina jotkut ei voi ihan tajuta, miksi niin vanhasta asiasta pitää enää jauhaa, vaikka se itselle olis edelleen arka paikka jota on pakko käsitellä.

      Kiitos paljon kommentistas, tuli ihan sellanen sielunsisko-olo kun jollain selkeästi samanlaisia ajatuksia. Tsemppiä myös sulle, ajan kanssa kaikki yleensä helpottaa <3

      Poista
  5. Olipa hyvä ja rehellinen postaus! Monesti sitä vaan tulee vastattua "ihan hyvää" vaikka oikeasti jokin asia painaisia mieltä :/ Olen pahoillani erosta sekä ystäväsi takia :( Kovasti voimia sinne <3 Aina ei mene niin hyvin, se kuuluu elämään, mutta varmasti asiat järjestyy vielä:) Tänne kuuluu tällä hetkellä väsymystä ja hiukan stressiä, mutta muuten olen koittanut nauttia kaikesta hyvästä mitä elämässä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon Niina <3 Nää kommentit lämmittää kyllä mieltä, ja oon ilonen, että uskalsin sanoa rehellisesti tästä olotilasta ja siihen johtaneista syistä. Se on juuri näin, että tää on osa elämää ja onneksi myös jossain vaiheessa tulee olemaan osa sitä taaksejäänyttä elämää ja menneisyyttä, ja toisena kautena tulee menemään paremmin. You only know you've been high when you're feeling low. :) Hyvä, että oot väsymyksen ja stressinkin keskellä koittanu keskittyä hyviin asioihin! Se on oikeesti tärkeetä, ja mäkin oon kovasti tässä oman suruni ja masentuneisuuteni keskellä koittanut vaan silti nauttia täysillä jokasesta hyvästä asiasta, mitä mun elämässä nyt on - kuten Tukholmasta, työstä ja aurinkoisista keleistä. Vaikka ois mitä mukana taakkana kulkemassa, joiden tuomiin fiiliksiin ei voi vaikuttaa, nii omalla asenteella voi vaikuttaa siihen että lopulta nauttii niistä hyvistä jutuista ja jää positiivinen fiilis käteen kun aika on oikea! :)<3

      Poista
  6. Ihanan rehellinen postaus! Itse tunnistan hyvin tuon alakuloisen tunteen ja tiedän eron yksin olon ja yksinäisyyden välillä. Viime talvena tein sijaisuuksia vanhalla koulullani, eli suurinosa sosiaalisesta kanssakäymisestäni oli ala-asteelaisten lasten kanssa. Asun aika syrjässä, eikä täältä pääse mihinkään ilman autoa, joka mulla oli todella harvoin käytössä talvella. En nähnyt ketään ystäviäni moniin viikkoihin ja silloin koin samanlaista yksinäisyyttä mitä kuvailit tekstissä. Vaikka oonkin aina pitänyt yksin olosta, niin talvella tajusin kuinka tärkeää on olla oman ikäisten ihmisten kanssa tekemisissä. Usein mietin kuinka haluaisin laittaa jollekin kaverille viestiä ja kertoa kuinka yksinäiseltä musta tuntuu, mutta ei sitä koskaan saanut sanottua ja aina vaan kuului "ihan hyvää". Nyt kesän ja kesätöiden myötä mulle kuuluu jo paljon parempaa :)
    osi ikävä kuulla erostasi ja ystävästäsi, sulla on ihan oikeus olla surullinen. Lähetän sulle paljon voimia ja tsemppiä <3
    Sulla on tosi ihana blogi ja jään ehdottomasti seurailemaan lisää :)

    Sara V

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun jaoit myös oman kokemuksesi tästä! Vaikka nää tuntemukset on sellasia mitä ei tietenkään kellekään muulle toivoisi, niin vertaistuki ja muiden tarinoiden kuuleminen tuo itelle lohtua, kun tietää ettei olekaan yksin näiden asioiden kanssa. Toi sun kertoma kokemus kuulostaa kyllä aika täsmälleen samalta, mitä mä tohon postaukseen vuodatin, ollaan selvästi koettu samanlaisia tuntemuksia. Mut ihana kuulla että kuuluu nyt jo parempaa! Saa aina itelle tsemppiä siihen, että kyllä ne asiat ihan oikeesti vielä kääntyy itelläkin parempaan päin lopulta. :) Ja toi on ihan totta, mulle on myös tärkeetä saada olla tekemisessä ees suht omanikästen kanssa tai ainakin samassa elämäntilanteessa olevien, että voi oikeesti jakaa niitä kokemuksia ja samaistua toisen elämään. Pelkästään lasten tai vanhusten kanssa olemisessa on varmastikin omat puolensa, mutta eihän sitä nyt voi millään verrata siihen oman''tasoseen'' seuraan!

      Kiitos hurjasti voimista ja tsempeistä, ne tulee kyllä tarpeeseen! <3 Mulla alkaa tulla jo positiivisempi ja luottavaisempi olo ihan vaan näistä kommenteista mitä oon saanu, ja hyvä mieli että tällasia postauksia arvostetaan. :) Ja kiva kun liityt mukaan seuraamaan, tervetuloa!

      Poista
  7. Ihanan rehellinen postaus Laura! Lähetän sulle paljon tsemppihaleja <3

    Vaikka mulla nyt meneekin hyvin, niin tuntuu että oon tosi monesti ollut tuollaisessa vähän samantapaisessa tilanteessa kuin sä nyt, ainakin mielialan suhteen. Mutta sen takia uskallankin melkein luvata, että niitä parempiakin fiiliksiä tulee sulle vielä varmasti pian! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppihaleista ja sun sanoistasi, ne lämmittää mieltä ihan oikeesti. <3

      Joo musta tuntuu että tällasia tilanteita että mieliala on tässä jamassa tulee ja menee aina välillä, just aaltoilee edestakaisin. Viime aikoina oon ollut aika syvällä tässä surkeessa tilanteessa, mikä nyt on ihan luonnollista noiden juttujen jälkeen, mistä kerroin. Mut muistan myös olleeni aiempina vuosina joskus yhtä syvällä ja oikeestaan vielä paljon enemmänkin pohjalla mielialaltani. Ja muistan myös, että oon niiden jälkeen ollut ihan onneni kukkuloilla. Ja kai siinä on ollu välissä jotain tasapaksuakin vaihetta. :D Mut siks just jaksan itekin uskoa tohon samaan, mitä säkin sanoit, eli että parempia fiiliksiä on tulossa vielä, kunhan aikaa kuluu ja ajatukset muuttuu kevyemmiksi. :)

      Poista
  8. Laura! Taisin törmätä blogiisi tuolla FB:n maailmassa - tai siis, luulisin niin, en muista vaikka siitä on vain vartti aikaa :D
    Jossakin koti-ikävän ja shokin tilassa olen lueskellut ulkosuomalaisten blogeja. Olen toki ennenkin asunut ulkomailla, vielä kauempana, Kanadassa. Mutta olen juurikin muuttanut poikaystävän kotimaahan Belgiaan - mikä on sinänsä aika lähellä kotimaata. Tuo fine on aina ollut minulle kovin vieras sana millä kielellä hyvänsä - toki ranskaksi en osaa kovin syvällisiä vielä kertoakaan voinnistani. Ehkä osaisin just ja just kahvin tilata.
    Henkilökohtaisessa elämässä tapahtui aika järkyttäviä juuri ennen muuttoani, ja tulin tänne ihan suoraan sanottuna ihan raakileena. Edelleen ne asiat ovat painolastina, ja nyt tämä kaikki uusi ympärilläni: vieras kieli, ympäristö, ihmiset, hyvän työn ja let's face it - äidin jättäminen kotosuomeen :) fine ei todellakaan ole se, miten tässä voidaan, vaikka kuinka ca va bien sanoisi.
    No joo, tulipa ihme avautuminen tuntemattomalle ihmiselle netissä, jotenkin se tuntui kovin helpolta ja tarpeelliselta, vaikken tiedä oliko siinä mitään järkeä. Ja jonkinsortin virtuaalirutistus myös tuikituntemattomalle, toivottavasti ja varmasti ne ajatukset ovat muuttuneet kevyemmiksi tämän postauksen jälkeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, ihana sinä tuntematon siellä toisella puolella <3 Musta on tosi kiva, että mun kirjottama postaus sai sut jättämään tän kommentin, ja nimenomaan tällanen postaus, jossa puhun suoraan ja rehellisesti huonoista fiiliksistä. Tän postauksen julkaisun jälkeen mun olo alkoi helpottamaan, sain tukea niin täällä kommenttiboksissa kuin myös henkilökohtasesti kavereilta, jotka tän lukemisen jälkeen halusivat jutella. Ja se auttoi, nyt olo on paljon parempi. Joskus avautuminen tuntemattomille tai tässä postauksen tapauksessa monelle sadalle ihmiselle auttaa yllättävän paljon, koska sen asian saa järjesteltyä mielessään ja voi alkaa käsitellä sitä kunnolla.

      Uskon, että sulla on nyt paljon mielessä, eikä todellakaan mitkään positiiviset fiilikset koko ajan. Mua on kaiken keskellä auttanut se, että etsin koko ajan myös hyviä todella arkisia asioita ympäriltäni, varsinkin niitä, joita Suomessa en saa. Sitä fiilistä, kun teen iltalenkkiä ja nautin maisemista ja raikkaasta ilmasta ja tajuan, että oon ulkomailla ja oikeesti nautin tästä. Oon huomannut, että mun paha olo kertyy suuremmaksi silloin, kun oon sisällä kotona. Vaikka kauppareissullakin näen nyt jo kotoisalta tuntuvat maisemat ja muistan, miten ison työn oon jo tehnyt siinä, että tein tuikituntemattomasta paikasta itselleni kodin. Se antaa ja aihetta hymyyn.

      Muista puhua sun poikaystävälle fiiliksistäsi avoimesti, ihanaa, että sulla on hänet tukenasi siellä. Ja äitin skypen päässä. Mulla on kyllä kova ikävä mun perhettä edelleen, ja kehtaan jo myöntää sen pikkuhiljaa ääneenkin. Sun viestistä tuli sellanen olo että ymmärsit mua ja mä ymmärrän sua noista sanoista päätellen. Toivon sulle tosi paljon tsemppiä ja ilon hetkiä Belgiaan <3 Toivottavasti jäät seurailemaan mun juttuja ja kommentoimaan myöhemminkin tällasia juttuja, jotka saa ainakin mulle hyvän mielen!

      Poista
    2. Varmasti jään lukemaan näitä juttujasi ja kommentoimaan, ja kiitän sua myös vastauksestasi <3 Mukavaa, että sua alkoi helpottamaan, ja niin vähän arvelinkin. Asioilla on yleensä tapana lähteä johonkin päin järjestymään :)

      Tuntui siltä, että ymmärrät, tuntui jo kun olin vasta lukemassa kirjoitustasi. Ehkä sen takia sitä tulikin kommentoitua.

      Kiitos ja palaillaan! :)
      - Jenni

      Poista

Kommentoi postausta! Vastaan kaikkiin kommentteihin, myös vanhoihin postauksiin tulleisiin. Kiitos viestistäsi! :)