Sivut

25.3.2017

KEVÄÄN LENKKISOITTOLISTA

En varmastikaan ole ainoa, jolla kevätilmojen lähestyessä ja katujen kuivuessa iskee kunnon lenkkeilyhimo päälle. Mun juoksuaskelia siivittää aina lennokkaat musiikit, joiden tahtiin on hyvä juosta ja jotka peittää allensa mun hengästymisen äänet. Mä kuuntelen usein monen tunnin pitusia soittolistoja Spotifysta, mutta koska omistan vaan ilmaisversion tästä palvelusta, kantautuu kuulokkeisiin yleensä tuhat vuotta sitten lisättyjä biisejä, jotka eivät enää oikein nappaa. Päätin nyt luoda siis taas kerran lenkkeilyä varten uuden soittolistan, johon keräsin kaikki ne just tällä hetkellä parhaat lenkkibiisit. Kyseiset kipaleet on kaikki mulle hyvää mieltä ja energiaa tuovia, eli sopivat kuin nenä päähän keväisille kunnonkohotuksille taustarytmittäjäksi. Pituutta listalla on 54 minuuttia, eli ei ainakaan mun lenkeillä lopu kesken. Osa biiseistä on vähän vanhempaa settiä, mut iällä ei tässä tapauksessa oo niinkään väliä, vaan fiilis on se tärkein!

Löytyykö mun soittolistasta teille jotain uusia mukavuuksia vaiko jotain yksilöitä omilta listoiltanne? Heitelkää myös omia lemppareitanne, joiden tahdissa on hyvä juosta huomaamattaan useammankin kilometrin lenkki!

22.3.2017

VIESTINNÄN OPISKELUA VAASASSA

Yhteishaku korkeakouluihin on nyt käynnissä, ja kysymykset tulevasta opiskelupaikasta roikkuu vielä ilmassa. Itse muutama vuosi takaperin yliopistoon hakiessani muistan sompaileeni vaihtoehtojen välillä vielä ihan viimeiseen asti, kunnes tyyliin vikana mahdollisena päivänä laitoin hakupaperit tulille. Omaan kouluunhakuprojektiini kuului aika paljon iloisen jännityksen lisäksi ahdistusta ja valinnanvaikeutta, joten fiilaan aika hyvin niitä, ketkä ovat nyt sen saman valinnan edessä. Aattelinkin kertoa vähän omasta opiskelu-urastani eli siitä, mitä teen, missä teen, miksi teen ja vähän myös että miten tätä kaikkea teen.

Opiskelen siis Vaasan yliopistossa viestintätieteitä kolmatta vuotta, eli tänä jouluna mun pitäis valmistua humanististen tieteiden kandidaatiksi. Tässä on suora opinto-oikeus viestinnän maisteritutkintoon, eli mun ei tarvitse hakea erikseen maisteriohjelmaan, mikäli haluan Vaasassa opintojani jatkaa. Silloin kun mä olen opiskeluni täällä aloittanut, haettiin VINE-ohjelmaan, josta pääaineeksi valittiin sitten joko viestintä, nykysuomi tai englanti. Tänä vuonna kielet siirtyi toiseen kaupunkiin ja meillä aloitetaan suoraan viestinnän kandiohjelmassa, minkä uskon tutkinnon kannalta olevan ehdottoman hyvä juttu. Tästä syystä mun ei kuitenkaan varmaan paljon auta kertoa mun opintojen rakenteesta kuitenkaan, kun uusien fuksien tullessa tää opintosuunnitelma on jo kuollut ja kuopattu. Lyhyesti kuitenkin, mun opintoihin kuuluu vinen yhteisiä opintoja, viestinnän pääainekursseja, sivuaine, kieliopinnot, kansainvälistyminen sekä vapaasti valittavia opintoja. Viimeisen kohdan oon itse täyttänyt enimmäkseen nykysuomen eli suomen kielen opinnoilla, sillä mua näin journalistin ammatista haaveilevana kiinnostaa suomen kielitieteelliset asiat hyvin paljon.


IMG_0232 IMG_0280 IMG_0191

Hain itse aikoinani kaikkiin yliopistoihin, jossa pystyi opiskelemaan viestintää tai journalistiikkaa, kun kerta toimittajan ura kiehtoi ja kiehtoo edelleen kovasti. Päädyin lopulta tuomaan muuttokuormani Vaasaan ihan rehellisesti siksi, että tänne oli helpoin päästä sisälle. Saapuessani Vaasaan en tuntenut kaupungista ketään enkä itseasiassa osannut edes kartalle tätä paikkakuntaa sijoittaa. Opintojen alkaessa tutustuin kuitenkin uusiin ihmisiin nopeasti, ja elämä Vaasassa alkoi maistua mukavalle siinä syyslukukauden totuttelun jälkeen. Opiskelijakaupunkina Vaasa on omasta mielestäni aivan bueno, sillä täällä on muistaakseni joka viides asukas korkeakouluopiskelija, ja meno on tosiaan sen mukaista. Tapahtumia järjestetään paljon, ja sitsaamassa voi käydä halutessaan vaikka joka toinen viikko suunnilleen.

Itse viestinnän opinnot ei ole ollenkaan niin journalismipainoitteisia mitä itse ehkä toivoisin oman mielenkiintoni vuoksi, vaan enemmän täällä keskitytään yritysviestintään ja markkinointiin – tällaisen vaikutelman olen itse ainakin saanut. Kiinnostavia kursseja kuitenkin löytyy. Kurssit ovat aika erilaisia keskenään; terminologian kurssilla syvennytään termien alkuperään ja niiden oikeanlaiseen käyttöön, semantiikassa ja pragmatiikassa jatketaan tällä linjalla ja puhutaan erilaisista vivahteista, digitaalisen median peruskurssilla taas perehdytään nykyajan some-ilmiöihin. Jollain kurssilla opetellaan käyttämään photaria ja koodataan nettisivuja, jollain tehdään dubbauksia, jollain perehdytään kielenhuoltoon. Vaihtelua on siis aika paljon, mutta koska yliopistossa kuitenkin opiskellaan, niin suurin osa kursseista on aika teoriapainotteista ja läpipääsy vaatii tenttikirjojen pänttäämistä. Mutta missäpä yliopistossa näin ei olisi. Meiltä valmistunut voi siis työskennellä monenlaisessa tehtävässä tulevaisuudessa: ministeriöissä, markkinointitoimistossa, toimittajana, yrityksen sisäisessä tai ulkoisessa viestinnässä, viestintätoimistossa… Vaihtoehtoja on aika paljon, ja tää koulutusohjelma onkin mun mielestä siitä aika hyvä, ettei se sido vaan yhteen viestinnän alan työpaikkaan.

csahlut
wykypaiva

Yliopistossa voi olla aktiivinen paljon muunkin kuin opiskelun saralla. Tarjolla on erilaisia järjestöjä, joiden hallituksiin voi hakea mukaan jo fuksivuonna, ja alkaa näin verkostoutua ja hankkimaan täydennystä ansioluetteloon opiskeluaikana. Mä oon aina ollut kiinnostunut järjestötoiminnasta, eikä mulle käyny suoraan sanoen mielessäkään se vaihtoehto, etten olisi osallistunut mihinkään ylimääräiseen toimintaan järjestötasolla. Fuksivuonna hain ja pääsin yhden osakunnan hallitukseen, jossa mulla vierähtikin kaksi vuotta tiedottajana. Toisena vuonna hain myös viestinnän ainejärjestölehden päätoimittajaksi, ja sain kyseisen paikan. Jatkoin hommaa myös näin kolmantena vuonna, ja hoidan päätoimittajan pestiä tämän kauden ainejärjestömme hallituksen riveissä. Näin olen myös mukana kaikessa muussa toiminnassa, jota hallitukset tekevät – järjestämässä tapahtumia ja tarjoamassa viestinnän opiskelijoille kontakteja työelämään. Tätä toteutetaan muun muassa jokakeväisen excursion avulla, jolloin siis lähdetään pariksi päiväksi Helsinkiin vierailemaan tulevissa mahdollisissa työpaikoissamme, kuten viestintätoimistoissa, mediataloissa ja uutistoimituksissa. Mun mielestä järjestötoimintaan osallistuminen on ehkä kivointa koko yliopisto-opiskelussa, tässä kun pääsee oikeesti jo vaikuttamaankin joihinkin asioihin, järkkäilemään kaikkea kivaa tapahtumaa ja hankkimaan erilaista kokemusta. Lisäksi vuoden aikana hallitusporukka hitsautuu yleensä todella kivasti yhteen, eli uusiin hyviin tyyppeihin tulee tutustuttua ihan eri tavalla. Edellä mainittujen juttujen lisäksi oon mukana nyt myös vihdoin meidän ylioppilaskuntalehden toimituksessa, koska niin kuin jo ehkä teinkin selväksi, haluan ottaa kaiken irti näistä extramahdollisuuksista, mitä yliopisto tarjoaa.

IMG_5766 vujukuva

Perinteisestä opiskelijaelämästä puhuttaessa olennainen osa on luonnollisesti myös biletys. Erilaisia kissanristiäisiä on jatkuvasti järjestetty, ja niihin voi sitten oman halukkuutensa ja jaksamisensa mukaan osallistua. Ite tykkään eniten kahdesti vuodessa järjestettävistä allasbileistä, meidän ainejärjestön järkkäämistä C-sählyistä sekä sitseistä. Opiskelijan vappu on tunnetusti pitkä ja kostea, ja sillon onkin mahdollisuus rymytä kaksi viikkoa punaisissa haalareissa ympäri kaupunkia tapahtumasta toiseen. Mun vappuun on yleensä kuulunut parit sitsit, Eroottiset iltamat, mölkkykisat, eukonkanto, vappuaaton bileet sekä ehkä kaikista kivoin eli vappupiknik. Ekana ja tokana vuonna olin enemmän innostunut bileistä, mutta nyt vaihdosta palattuani kolmannen vuoden väsyneenä vanhuksena ei ihan niin paljon menojalkaa enää vipata – ja sekin on täysin ok. Tapahtumia kuitenkin on, jos niissä vain haluaa käydä!

Yksi asia, jonka haluan Vaasan yliopistosta nostaa vielä esille, on hyvät kansainvälistymismahdollisuudet. Meidän opiskelijoista todella suuri osa lähtee jossain vaiheessa vaihtoon, ja vaihtokohteita on tarjolla todella paljon. Vaihtoon voi lähteä kerran kandivaiheessa ja kerran maisterivaiheessa ja aikaisintaan toisena opiskeluvuotena. Viestijöiden tutkinnossahan kansainvälistymisopintoja on pakko suorittaa viiden opintopisteen verran, ja ne voi suorittaa joko lähtemällä vaihtoon tai muilla keinoin kotimaassa. Täytyy myöntää, etten tiedä noista kotimaan mahdollisuuksista mitään, sillä mulle oli itsestäänselvyys lähteä vaihtoon. Jos siis yhtään ulkomaille lähtö kutkuttelee, niin siihen Vaasa ainakin tarjoaa hyvät mahdollisuudet! Täällä on myös aika helppo halutessaan kehittää omaa ruotsin kielitaitoaan, sillä kaksikielisenä kaupunkina Vaasa tarjoaa myös hyvän ympäristön tälle mahdollisuudelle.

IMG_0239

Nyt on varmaan kaikki olennainen sanottu tekstin pituudesta päätellen ainakin! Summattuna mä olen siis viihtynyt Vaasassa ja en yhtään pane hanttiin, jos joku haluaa tänne viestintää tulla lukemaan – päinvastoin, voin sitä aivan suositella. Ja itseasiassa mähän olen ensi syksynä ottamassa vastaan uusia viestinnän fukseja ainejärjestöhallituksen paita päällä, eli jos joku tänne päättää hakea ja sisälle päästä niin siellä nähdään! ;) Ja jos jotain kysyttävää vielä jäi täällä opiskelusta tai muusta asiaan liittyvästä, niin vastaan kyllä ihan mielelläni kysymyksiin. Toivottavasti tää postaus vähän valaisi sitä, mitä mä täällä Vaasassa oikein duunailen!

Ps. Lisää tietoa viestinnän ainejärjestöstä ja sen toiminnasta löytyy meidän nettisivuilta eli tästä! Mun luotsaaman ainejärjestölehden sivut taas löytyy täältä, käykää selailemassa ja tutustumassa meidän toimintaan lisää jos kiinnostuitte!

21.3.2017

GET TO KNOW ME

Nimeni on Laura Maria Linnea

Jotkut tosin kutsuvat nimillä Lare, Late tai Helinä. Perheen kesken mua kutsutaan nimellä Lapa, ja itseasiassa en oo tainnu kuulla oman äitini sanovan mun oikeeta nimeä piiitkään aikaan. :D

Olen syntynyt Turussa, 4.8.1993

Lapsuuskotini langallinen numero oli 02-2403030  

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona ammattilaisjalkapalloilija tai runoilija.

Mutta isona minusta tulikin toivottavasti vielä joku päivä ihan official journalisti.

Kolme parasta piirrettä minussa on luotettavuus, empaattisuus ja ennakkoluulottomuus. Varsinkin tosta vikasta oon iloinen, koska oon tsempannu ton asian kanssa viime vuosina tosi paljon.

Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu duunin paiskiminen, velvollisuuksissa ja kouluhommissa kiriminen, Saksassa käyminen ja uuteen muuttoon valmistautuminen.

1

Täydellinen puoliso on ennen kaikkea luotettava ja rakastava. Mielellään myös urheilullinen, pitkä ja komea. Saa mut aina nauramaan. Tykkää tai edes sietää mua sillonkin, kun kiukuttelen tyhmistä asioista ja pussailee mua niin kauan, että mulla on taas hyvä mieli. Saa mut tuntemaan itteni kauniiksi ja tärkeäksi. Vitsit oon muuten onnekas, kun näitä piirteitä listatessani tajusin, että mulla on poikaystävänä just tollanen tyyppi.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen niin toivottavasti käyttäisin aikaani sellaisiin asioihin, joita nyt haluaisin tehdä mutta joihin en kerta kaikkiaan vaan millään repeä.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä kaikkia suomalaisia iskelmiä sekä 2000-luvun hittejä, kuten Gimmelin ja Idols-tähtien vanhempaa tuotantoa.

Noloin TV-ohjelma josta pidän: Ei mulle tuu oikeesti mieleen mitään tähän. En omista telkkaria ja katon netistäkin aika vähän mitään sarjoja. Varmaan tähän vois mainita sen, että jossain vaiheessa tykkäsin aamupalaa syödessäni kattoa YLEn lastenohjelmia samaan aikaan, vaikka täysi-ikäisyyden kynnys oli ylitetty aikoja sitten. Mut oikeesti, kuka muka ei tykkäis Martta-koirasta tai Antti Aamusesta?

Bravuurini keittiössä: Kastike, johon tulee papuja, herkkusieniä, vegaanista juustoraastetta tai tofua, kaurakermaa, tomaattimurskaa ja ihan snadisti mausteita. Sen kanssa tummaa pastaa ja voila, tää simppeli ja terveellinen vegaaniherkku on kelvannu myös paatuneimmille lihafaneille.

Mitä pakkaat mukaan matkalle? Passin ja hammasharjan, puhelimen ja kameran, edellisiin laturit ja matkalaturin, yöhengailuasun, yhet farkut tai muut siistit housut, pari normipaitaa, yhen joka tilanteen pelastajana toimivan lämpimän paidan, alusvaatteita ja matkakokoset hygieniavälineet. Noi mahtuu kivasti käsimatkatavaroihin ja niillä pärjää viikonkin reissun mukavasti. Oon tsempannu hulluna pakkaamisen kanssa enkä enää roudaa tarpeetonta kamaa mukanani, luojan kiitos.

2

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? Hengailen puolialasti ja en tee mitään järkevää. Joskus myös jammailen peilin eessä todella cooleilla ja sexyillä tanssimooveilla ihan vaan for fun.

Viimeisin sisustusostoksesi? Harmaa ja jykevä aivan ihana valokuvakehys, johon en oo vielä keksiny tarpeeksi hyvää valokuvaa laitettavaksi.

Viimeisin WhatsApp-viesti? Espanjankielinen ääniviesti. Mun kyseisen kielen osaaminen on vielä aika rajallista kun en oo sitä koskaan opiskellut, joten los siento etten osaa tähän nyt tulkata mitä siinä viestissä sanottiin. :D
  
Perjantai-illan herkutteluja varten ostan kaupasta Pringlesiä, aina. Jos kovasti herkututtaa niin salmiakkia ja viinipullo saattaa myös tarttua mukaan, mut sipseillä pääsee aika pitkälle.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun jossain ohjelmassa on häät tai synnytys. Joku siinä tahdon-sanassa tai vauvan ekassa parkasussa on niin herkkää, että mulla aina silmänurkat kostuu henkisestä psyykkauksesta huolimatta.

Lapsuuteni lempilelu:  Ekana tulee mieleen mun Aleksi-nukke, jota hoivasin hellästi ja suurella rakkaudella. Tähän nukkeen liittyy tosin mun yksi lapsuuteni suurimmista suruista, kun Aleksi-nuken pipo katosi ja sitä piti äitin kanssa ettiä ympäri kyliä ja katuja lopulta tuloksetta. Tykkäsin myös paljon mun pehmoleluista, joille annoin hyvin omaperäisiä nimiä, kuten Piiska ja Laaksonen.

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Kaikella on tarkoituksensa. Ja jos tuntuu ettei ole, niin siitä kannattaa ammentaa jotain viisautta ja positiivisuutta, ja näin luoda itse oma tarkoituksensa.

10.3.2017

IHANAA OLLA NAINEN

Naistenpäivää vietettiin juuri keskiviikkona. Vaikka kyseinen juhlapäivä ei ole mulle se vuoden tärkein, oli silti kiva pysähtyä vähän miettimään, miksi me naiset ollaan niin ihania. Ajatelkaapas, millanen maailma olisi ilman naisia? Okei, täysin absurdi ajatus jota ei voi edes loppuun asti miettiä. Naistenpäivällä on varmasti merkittävä historiansa tasa-arvon kannalta, mutta mä tykkään enemmän miettiä naiseutta konkreettisesti. Nyt kun näin sivistyneessä maassa naisten ei tarvitse enää taistella paikkaansa pois hellan ja nyrkin välistä, on kiva ajatella vähän enemmän hömppäjuttuja ja pienten asioiden kautta nauttia siitä, että on ihanainen nainen.

Olen nainen, joka on pieni ja siro. Olen nainen, joka rakastaa korkokenkiä ja tuntee olonsa hienommaksi niissä. Olen nainen, joka pelaa jääkiekkoa ja katsoessaan sitä televisiosta syventyy pelitaktiikkojen ja lajin hienouden pariin. Olen nainen, joka vasta 23-vuotiaana on alkanut kiinnostumaan huulipunista ja nykyään tykkää käyttää niitä ja tuntea olonsa naiselliseksi. Olen nainen, joka yrittää opetella juomaan olutta mutta kallistuu silti usein viinilasin puolelle. Olen nainen, joka ei ymmärrä miksi kynsiä pitää lakata saati käyttää niihin suuret summat rahaa. Olen nainen, joka lapsena rakasti leikkiä autoilla ja automatolla. Olen nainen, joka tykkää pitää hameita mutta useimmiten valitsee silti jalkaansa farkut. Olen nainen, joka ei jaksa yhtään naisten välistä draamailua vaan haluaa aina puhuttavan suoraan. Olen nainen, joka tykkää pukeutua kireisiin housuihin korostaakseen takapuoltaan ja tykkää myös saamastaan huomiosta. Olen nainen, joka käyttää arkisin kahta kosmetiikkatuotetta eikä todellakaan ole kiinnostunut meikeistä tippaakaan sen enempää. Olen nainen, joka katsoo mieluiten romanttista hömppää. Olen nainen, joka on onnellinen siitä, että on nainen.

Suomessa sukupuolirooleista ja sukupuolettomuudesta ynnä muusta asiaa liittyvästä on nykypäivänä puhetta todella paljon. Ja näin btw, Euroopassa asiasta mainitessani sain kuulla naureskeluja siitä, että kylläpäs on taas teidän maailman parhaassa maassa suuret ongelmat. Mua henkilökohtaisesti ärsyttää tän asian överiksi veto, jota valitettavan usein näkee sukupuolista puhuttaessa. Ymmärrän kuitenkin itse olevani aika onnekas, kun olen sukupuoleltani nainen ja tunnen itseni myös täysin naiseksi. Musta on ihanaa, että saan korostaa naisellisuuttani jos haluan, mutta voin myös pelata lätkää ja juoda saunaolutta. Mua itseäni ei häiritse sukupuoliroolit, koska ne ei olemassaolollaan estä mua tekemästä yhtään mitään.

Mun mielestä on ihanaa, että meillä on maailmassa miehiä, jotka rakastavat naisia, koska me ollaan naisia. Koska ollaanhan me naiset aika ihania. Itse saan olla juuri yksi noista rakastetuista naisista, ja oon siitä todella onnellinen. Ihanaa olla nainen!

naistenpäivä

4.3.2017

HYVÄÄ PÄIVÄÄ

Tänään mulla on ollut todella hyvä hetki. Uusi koti näyttää kauniilta, mulla on espressoa ja siihen sekotettuna täyteläistä soijamaitoa. Aurinko paistaa ja viestitän kaverin kanssa kuvailusuunnitelmista ja mun uudesta työpaikasta. Syön sataprossasta kauraleipää ja mut vaan valtaa älyttömän hyvä fiilis. Olo on iloinen ja onnellinen. Kerron sen myös puhelimen päässä olevalle kaverille, ja hänen sydänsilmäemojit tekee mut vieläkin iloisemmaksi. Joskus on vaan niin ihanaa, että elämä on ihanaa.

1 2

Mulla on ollut todella paljon stressiä tällä viikolla, ja maanantaina koinkin suuren hermoromahdustuokion, joka johti järjettömään nyyhkyttämiseen kylvyssä makoillessani. Päätin, että asialle on tehtävä jotakin. Alotin ihan yksinkertaisista jutuista ja pari asiaa hoidettuani tein seuraavana iltana itselleni uuden kylvyn, jonne asetuin viinilasin ja kynttilöiden kanssa. Ja voi jestas, kuinka rentouttavaa se sitten olikin. Vaikka stressilevelit ovat sen jälkeenkin nousseet taas huippuunsa, koin silti tänään suurta ilon ja onnellisuuden tunnetta sitä espressoa juodessani. Vaikka joskus kasaantuu monta hyvinkin raskasta ja epätoivoa aiheuttavaa asiaa samalle kerralle, on hyvä pitää mielessä, ettei ikinä kaikki ole kamalaa. Aina on jotain hyvää, ihan jokaisessa päivässä. Niitä ei välttämättä vaan näe eikä niistä varsinkaan osaa nauttia, jos isommat aiheet pyörii mielessä. Mullakin kolkutteli jossain aivosopukoissa koko ajan se parin kilometrin pituinen to do-lista, jonka sisällöstä osa on ihan oikeita ja vakavampiakin juttuja. Annoin niiden kuitenkin kolkutella taustalla, mutta sen sijaan että olisin antanut stressin tai huolien häiritä mua, keskityin täysin niihin hyviin ja iloa tuottaviin asiohin. Ja näin mun hetkestä tuli todella hyvä. Tällaista ajatusmaailmaa ja kokemuksia lisää maailmaan ja mun omiinkin arkipäiviin, kiitos.