Sivut

31.1.2017

HEIPPA TAMMIKUU!

Moro tyypit! Nyt on tammikuun viimeinen päivä ja arvatkaapas mitä se tarkoittaa? No sitä, että mun kotiinlähtö on nyt ihan pirun lähellä. Big Days –sovellus puhelimessa näyttää tänään olevan 14 days until Suomeen. Kaksi viikkoa!? Sitten mun pitäisi muka olla valmis jo palaamaan kotiin. Eiiii kyllä oikeen tunnu siltä, että lopputalven Suomi vielä houkuttelisi palaamaan lumisiin maisemiinsa. Noista kahdesta jäljellä olevasta viikosta oon suurimman osan kaiken lisäksi reissussa, eli saksapäiviä jää käteen enää kourallinen. Tuntuu oikeastaan vähän pahalta. Varmasti kotona on taas kiva olla jiiänee, mutta ihan totta puhuen mua ei kyllä huvittais vielä mennä Suomeen. Arki lyö kasvoille varmasti aika kovaa, ja elämä tuntuu nyt jo vähän tylsältä mun ravatessa vaan kirjaston ja kodin väliä kouluhommia painaessa. Hildesheimia, saksakotia ja vaihtarikavereita tulee ihan satavarmasti ikävä.


IMG_20170128_214820

Yksi kaveri kysy mun saapumispäivää, ja totes samalla että ’’Onpa aika kulunu nopeesti, vai tuntuuko susta siltä?’’. Ja tota kysymystä miettiessäni tajusin, että ei musta todellakaan tunnu siltä. Mua jopa vähän ärsyttää se, miten moni suomikaveri koko ajan hokee että onpas aika menny nopeesti, vastahan sä lähit sinne ja kohta oot jo täällä! Ei yhtään tunnu että oisit ollu jo niin kauan pois! Tai vielä parempi, etukäteen on jo todennut tietävästi että se reilu neljä kuukautta on tosi lyhyt aika olla ulkomailla, eihän se tunnu missään ja hetkessä oot jo takasin Suomessa. Ehkä oon tässä asiassa vähän tyhmä, mutta mulle tulee vähän ärsyyntynyt olo, kun joku sanoo noin. Kaverit siellä kotona on elänyt elämäänsä ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin mut vaan ilman mua, samoilla rutiineilla päivästä toisen ja laahustanut eteenpäin ilman minkäänlaisia ongelmia. Mä täällä oon kokenut paljon vastoinkäymisiä ihan arkisten asioiden kanssa, elänyt pienessä seikkailussa joka päivä ja totutellut uuteen ympäristöön samalla vähän kaivaten asioiden helppoutta kotona. Ei niillä kotiin jääneillä tyypeillä oo mitään oikeutta sanoa mulle, että miten nopeaa mun vaihtoaika on mennyt!? :D Tai totta kai jokaisen aikakäsitys on ihan omanlaisensa, mutta se, että mun vajaa viiden kuukauden vaihtoaika kuitataan ei ees oo mikään pitkä aika –sanomisella pistää ärsyttämään. Ei varmaan niin, kun muiden elämässä mikään ei oo muuttunut ja niille mun vaihtoaika ei oo tuntunut yhtään missään. Mulle mun vaihtoaika on ollut täynnä kaikkea, uusia kokemuksia ja uusia ihmisiä, iloisia hetkiä ja vastoinkäymisiä. Tuntuu inhottavalta, että joku kuittaa sen olevan ei missään tuntuva aika. Musta ainakin tuntuu, etten oo ikuisuuksiin ollut Suomessa ja että oisin asunut Saksassa iät ja ajat. Joulunaika täällä tuntu jopa todella pitkältä, kun tiesi, ettei kotiin ole matkaamista tänä jouluna eikä muutenkaan vielä aikoihin. Arki se täälläkin tulee vastaan, ja vaikka mulla onkin kivaa, niin ainakin mun kokemuksen mukaan se arki ulkomailla on aina vähän vaikeempaa ja raskaampaa. Vaikka mulla onkin ollut tosi mahtavaa olla vaihdossa, niin en kyllä lähtisi sanomaan, että tää aika ois jotenkin helposti ja nopeesti mennyt. Olinkin tosi ilonen, kun tää mun kaveri kysyi mun mielipidettä ja tuntemuksia tähän asiaan, mähän tässä oman vaihtoaikani päähenkilö kuitenkin olen.

IMG_20170128_214953

Meillä oli lauantaina vaihtarijärjestön järkkäämät läksiäisbileet, jossa oli lopulta paljonkin porukkaa. Syötiin, juotiin, juteltiin, naurettiin, tanssittiin, laulettiin karaokea, melkein itkettiin, halailtiin, vietettiin aikaa yhdessä. Läksiäiset olivat ihanat, vaikkakin samalla aika surulliset ja haikeat. Mulla tulee niin ikävä kaikkia! Sovittiin parin tyypin kanssa, että koitetaan vielä nähdä ennen kaikkien lähtöjä, vaikka aika käykin jo vähiin. Joistain vaihtarikavereista tiedän, että heitä tuun varmasti tapaamaan myöhemminkin – molempien matkustushinguilla varmasti tullaan törmäämään jossain päin maailmaa ja kyläilemään toistemme luona. Joistain kavereista en oo taas ollenkaan varma, nähdäänkö enää ikinä. Ja se jos joku tekee mut todella surulliseksi. Mun parhaat vaihtokamut on Meksikosta, ja vaikka varmasti heidän luona tulen vierailemaan, on  näkeminen todella harvoin tapahtuvaa. Kamalaa aatella, etten näe heitä ja monia muita tyyppejä niin pitkään aikaan, välttämättä en ollenkaan. Elämä tosin osaa kyllä yllättää ja uskon kaiken olevan meant to be. Tää ajatus rauhoittaa mua vähäsen, toivon todella jälleennäkemistä mahdollisimman monen ihanan vaihtarin kanssa! <3

IMG_20170128_214853

Tässä vaiheessa postausta on varmaa hyvä kertoa, että tää on kirjotettu viime yönä kolmelta ja on siksikin ehkä vähän tunnepitoinen, heh. Oon lähdössä parin tunnin päästä junalla kohti Brysseliä, joten oon ajastanut tämän postauksen lisäksi yhden ihan mielenkiintoisen postauksen ilmestymään. Lauantaina palaan nopeasti viikonloppukäynnille kotiin, jonka jälkeen suuntaankin maanantaina WizzAirin siivillä kohti Makedoniaa. Paljon on siis vielä juttuja jäljellä ennen vaihdon loppumista. Nyt mun tekisi ihan hirveesti mieli painaa pää tyynyyn ja käpertyä peiton alle nukkumaan, mutta en voi, sillä parin tunnin aikana mun pitää vielä ainakin pakata, tiskata ja syödä jotain. Pistän nyt siis töpinäksi niin kerkeen ehkä puoli tuntia vielä torkkuakin, hyvää huomenta sinne puolelle ruutua toivottelen minä jostain junaraiteiden päältä!

23.1.2017

HAPPY LITTLE THINGS

Mä oon viime aikoina entistä enemmän tietoisesti keskittynyt positiivisiin asioihin. Pitkin päivää tulee sellaisia momentteja, joina tekee hyvää pysähtyä hetkeksi. Fiilistellä sitä hetkeä, keskittyä ja nauttia. Näitä hetkiä on varmasti jatkuvasti jokaisen päivässä, mutta harvemmin ihmiset osaa kiinnittää niihin huomiota. Mä yritän huomata nää pienet, onnellisuutta tuovat hetket. Tässä on muutama sellainen hetki, mitä oon viime päivinä kokenut.

IMG_4369

Kun herään aamuisin siihen, että aurinko paistaa kattoikkunasta suoraan sisään sänkyyn.

IMG_4362

Kun pakkasesta löytyy vielä viimeinen suomituliainen eli ruisleipä, ja päälle saa pistää uutta hullun hyvää vegetuotetta.

IMG_4416

Kun vihdoin löysin sen paikan, jonka bongasin sattumalta bussissa monta viikkoa sitten ja jota oon etsinyt, koska halusin LOVE-kirjaimista kuvan.

IMG_4429

Kun löysin superlämpimän ja mukavan villaneuleen, johon voi kääriytyä iltaisin huoneen lämpöpatterin ollessa rikki.

IMG_4381

Kun aurinko paistaa yli kahdeksan tuntia päivässä ja voin nauttia siitä ja kierrellä samalla kattelemassa nättejä taloja.

IMG_4364

Kun mun kivulias afta vihdoin lähti pois ja voin taas laittaa banaania jogurtin joukkoon.

IMG_4391

Kun näen söpöjä taloja pienine portteineen.

IMG_4434

Kun löysin alennusmyynneistä ihania juttuja, mitä en Suomesta voisi ostaa.

Tällasista pienistä jutuista mä oon muutaman päivän sisällä nauttinut. Oon myös ollu hyvin onnellinen siitä, että saan asua Saksassa ja kokea täällä tällasia päivittäisiä onnenhetkiä, mistä Suomessa en hoksaisi nauttia. Se fiilis, kun tajuut yhtäkkiä vaan olevas hirmu ilonen jostain just sillä hetkellä olevasta pikku asiasta, on aika mahtava.  

18.1.2017

KENEN LUO SAA TULLA KYLÄÄN?

Mun matkailuhimo on kasvanut ihan älyttömiin sfääreihin, kuten huomata saattaa. Suunnittelen seuraavaa reissua jo ennen kuin edellinen on edes alkanut, ja selailen päivittäin lentolippujen ja Euroopan sisäisten bussimatkojen hintoja netistä. Mulle tuli jo yhdessä vaiheessa kyllästyminen Eurooppaan, kun alan olla kolunnut kaikki suurimmat pääkaupungit läpi. Enemmän mua houkuttelisikin heittää reppu selkään ja lähteä kiertämään Afrikan tähdessä mainittuja kaupunkeja, mutta sitä en tällä hetkellä pysty tekemään. Mua harmittaa edelleen ihan vietävästi, että helmikuulle suunniteltu Marokon matka kaatui omaan mahdottomuuteensa, koska kyseinen paikka kiinnostelisi kovin, kuten kaikki muutkin Afrikan valtiot. En kuitenkaan halunnut jäädä nuolemaan näppejäni ja harmittelemaan kohtaloani, vaan aloin aktiivisesti etsimään uutta kohdetta, jossa helmikuun alussa voisin käydä ennen Suomeen paluutani.

Mutta minne mennä? Unelmakohde olisi sellainen, jossa mulla olisi oppaana joku ’’paikallinen’’ eli mieluiten kaveri, joka on asunut kyseisessä kaupungissa ja osaisi sitä mulle esitellä. Mä oon nyt kahdesti lyhyen ajan sisään sortunut kysymään ulkomailla asuvilta kavereiltani, että josko heidän sohvalleen mahtuisi nukkumaan. Kysymyksessä ei sinänsä mitään pahaa ole, mutta jotenkin itselle tulee siitä helposti tietynlainen hyväksikäyttäjäolo. Että ei mua muuten kiinnostaisi sua treffata, mutta aattelin nyt hyödyntää ilmaista nukkumapaikkaa ja käyttää sun pesuvettäsi että saisin mahdollisimman halvan matkan itelleni. Vaikka en todellakaan tuota ikinä halua tarkoittaa, niin helposti ne ’’mä voisin tulla sitten teille yöksi’’ heitot kuulostaa siltä. Vaikka oikeasti koittaisin vaan yhdistää huvin ja huvin, lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla hengailemalla kaverini kanssa ja tutustumalla samalla uuteen kaupunkiin. En kuitenkaan ikinä pitäisi itsestäänselvyytenä sitä, että toisen tykö voi koska tahansa mennä kylään vain siksi, koska tyyppi nyt sattuu asumaan ulkomailla.

IMG_8271 IMG_8061 20

Entä sitten jos kukaan hyvä ystävä ei asu ulkomailla? Jos haluaa paikallista opastusta, niin minkälaista majoitusta kannattaa suosia? Kenen luo saa tulla kylään? Mäkin luen kohtuu paljon ulkosuomalaisten blogeja, ja toki toisen elämää sitä kautta seuratessa tulee välillä sellainen fiilis, että tuon kanssa mä tulisin varmasti hyvin toimeen ja melkeinpä tässä jo tunnetaan. Ja että olispa kiva nähdä tuota tyyppiä livenä jos hänen kaupunkiinsa sattuisin kyläilemään. Mutta enhän mä voi vaan kenenkään kommenttiboksiin heittää kysymystä, että moro vaan oon Laura ja oon sun blogias lukenut, haluisin käydä sun kaupungissa niin että pääsiskös sohvalle nukkumaan? Oishan se nyt aivan outoa ja kohtuutonta kysyä – mutta toisaalta, usein just noin spontaanisti ja erikoisella tavalla syntyy ne parhaat kokemukset ja jopa uudet ystävyyssuhteet. Ja itse olisin ainakin valmis petaamaan varasänkyni mukavan olosille tyypeille niin kauan, kun asia esitettäisiin nätisti pyytämällä eikä itsestäänselvyytenä. Kaikki ei kuitenkaan ymmärrettävästi ajattele näin, ja siksi noinkin villit kysymykset jätetään kirjoittamatta eikä sitä toista uskalleta edes kahvikupposelle pyytää, vaikka samaan kaupunkiin olisikin matkalla. Ulkosuomalaiset kun silti yleensä tykkää tavata toisia suomalaisia omassa maassaan kaffenjuonnin verran, mutta kai se perisuomalainen vieraskoreus vaan estää kysymästä tällaisen mahdollisuuden olemassaoloa. Sama juttu puolituttujen kanssa – onko tökeröä kysyä majapaikkaa tai opastusta uuteen kaupunkiin tyypiltä, jonka tunnet vain etäisesti mutta et molempien asuessa Suomessa ikinä kävisi kylässä?

Mäkin kuitenkin päätin nyt pari maata joissa haluan vierailla vaihtoni aikana, ja näihin maihin mulla ei ole minkäänlaisia kytköksiä. Mistä siis löytää joku, joka osaisi vähän edes kaupunkia esitellä, ettei koko ulkomaanmatka mene turistiopaskirja kädessä ympyrän pyörimiseen ja lopulta siihen, ettei kerennyt oikeasti nähdä yhtään mitään? Ilmaiset walking tourit on toki käteviä tapoja tutustua kaupunkiin, mutta niitäkään ei joka paikassa järjestetä. Itse olen nyt myös todennäköisesti lähdössä matkaan ihan yksin, ensimmäistä kertaa ikinä. Tämän takia oon miettinyt myös couchsurfingia, sillä yleensä tällaisen majoituksen tarjoajat ovat myös innokkaita kaupunkiesittelijöitä. Tai näin olen kuullut, kokemusta sohvasurffauksestahan mulla ei ole. Jotenkin kyseinen majoitusmuoto epäilyttää mua kovasti, varsinkin kun oon nuori ja vaalea tyttö lähdössä itäiseen Eurooppaan, jossa turvallisuustaso ei ole kovin vahvaa luokkaa. Katselin jo Airbnb:stä huoneita, sillä kyseinen majoitusmuoto on aika edullinen ja sieltä ehkä saattaisi löytyä muitakin yksinreissaavia, joiden kanssa voisi vaihtaa matkasuunnitelmia. Tässä taas en tiedä kumpi vaihtoehto on parempi, vuokrasänky Airbnb:n kautta vai suoraan oikeista hostelleista. Kuitenkin yksin matkustavana olisi mukava rupatella ihmisten kanssa ja saada ehkä jotain vinkkejä, karttoja ja niiden walking tourien sun muiden esitteitä.

IMG_8333 5

Paljon mietittävää, ja ei kait se itselleen sopiva tyyli löydy lopulta muuta kuin kokeilemalla. Joku kehtaa pyytää majoitusta helpommin, toinen ei edes sitä kahvihetkeä uskalla ehdottaa. Yksi sohvasurffaa pelotta ja joku turvautuu hostelleihin eikä ikinä matkustaisi yksin. Sehän tässä onkin vaikeeta, kun tapoja on niin monta erilaista ja maailma täynnä matkustuskohteita, että pitäisi osata valita sopiva tapa kuhunkin kohteeseen ja matkustustyyliin. Mun omat suunnitellut reissut tulevat kestämään noin neljä päivää, joten aikaa virhearvioinneille ei ole. Ei kukaan noin lyhyellä reissulla halua alkaa käyttämään aikaa ja energiaa esimerkiksi majoituksen muuttamiseen, jos ensimmäinen nukkumapaikka ei jostain syystä miellytäkään. Miten te siellä ruudun toisella puolella, herättikö tää minkäänlaista liikettä pääkopassa? Kokemuksia, ajatuksia, vinkkejä, neuvoja ja mielipiteitä saa heitellä, kaikki otetaan vastaan. Ja muuten, ne mun tulevat matkakohteet tulee asian pitkällisen vatvomisen jälkeen todennäköisesti olemaan Belgia, Luxemburg, Makedonia ja Kosovo. Eli jos noihin paikkoihin löytyy jotain vinkkejä tai vaikkapa niitä kontakteja, tai satut itse olemaan matkustamassa kyseisiin kohteisiin samoihin aikoihin, niin siitäkin saa ilmoitella. Lentoja en ole vielä mihinkään ostanut, sillä mun matkustussuunnitelmat saattaa muuttua hyvinkin äkisti jonkun paremman tarjouksen osuessa eteen. Mutta matkaan on joka tapauksessa päästävä, oli kohde ja majoitus sitten melkeenpä mikä tahansa!

16.1.2017

ALLE KUUKAUSI AIKAA

Mä en voi käsittää miten nopeesti aika juoksee. Oon asunut Hildesheimissa lähemmäs neljä kuukautta, ja mun vaihto alkaa olla loppusuoralla. Lentolippu Suomeen on ostettu, ekat menot ja tapaamiset sieltä päin pistetty jo kalenteriin ja viimesiä luentoja vedellään vielä Hildesheimin yliopistossa. En vaan voi käsittää. Ei musta tunnu yhtään siltä, että vielä pitäis lähteä kotiin! Viihdyn Saksassa tosi hyvin, eikä mulla oo tullu missään vaiheessa mitään kovaa kulttuurishokkia tai jäätävää koti-ikävää. Oon varmaan nyt kauhea ihminen kun sanon näin, mutta mulla ei oo edes ikävä kavereita. Totta kai oon todella ilonen kun näen taas rakkaita ihmisiä ja pääsen hengailemaan hyvien tyyppien kanssa, mutta ei mulla vaan oo mitään sellasta voikunpasepäiväjokoittaisienmaltaodottaa-fiilistä. En tiiä johtuuko tää siitä, että mulla on vaan niin hyvä olla täällä, vai siitä, että tiedän kuitenkin sen jälleennäkemisen päivän tulevan, odotin sitä tai en.


IMG_4276

Oon myös oppinut olemaan yksin ja oikeesti viihtymään itekseni pidempiäkin aikoja, joten Suomeen tullessakin tuun tarviimaan sitä omaa tilaa ja aikaa ehkä enemmän kuin ennen. Kenian jälkeen sulkeuduin täysin omaan maailmaani enkä halunnut tulla sieltä ulos enkä päästää ketään sisään. Saa nähdä, miten tällä kertaa käy. Täällä olo kun ei lopulta hirveen radikaalisti eroa mun suomiarjesta, joten sopeutumisen luulisi olevan helpompaa… Toisaalta, nyt oon saanut olla täällä ihan rauhassa ja ajatella omia juttujani. Oon pohtinut paljon kaikkea tosi syvällistä, kuten mikä mulle on elämässä tärkeää ja minkälaiseen arkeen haluan panostaa. Keitä ihmisiä haluan lähelleni ja mistä mun on aika luopua. Oon myös selvittänyt ajatukseni yhden ison henkilökohtaisen asian kanssa, josta en aiemmin oo tiennyt mitä mieltä olisin, vaan oon jo lähemmäs kymmenen vuotta ollut vaihtelevissa fiiliksissä tän suhteen. Nyt oon kuitenkin päässyt selville omista tuntemuksistani, ja huomaan asian selviämisen tuoneen mulle levollisen olon. Tää asia on siis uskonto ja elämänkatsomus yleensäkin, ja noi jututhan on sen verran isoja asioita ja hardcore-osastoon luokiteltavia, että niitä saakin pohtia varmaan loppuelämänsä ajan. Se, miten jokanen tän maailman näkee, on kuitenkin niin henkilökohtasta ettei enää yksityisemmälle sektorille oikeestaan voisikaan mennä. Noni nyt eksyin täysin aiheesta, mutta joo. Pointti oli varmaan jotain sen tapasta, että kun on ollut vaihdossa aikaa miettiä omaa elämäänsä, niin tuntuu vaikeelta palata keskelle kaikkea. Kun mikään ei oo muuttunut kotona jiiänee, ja kaverit odottaa takas saapuvaksi sitä samaa Lauraa joka maailmalle lähti. Siinä voi olla vaikee sanoa, että mä oon muuten vähän kelaillu, kun kaikki on pistänyt sulle jo entisen perusteella pienet muotit, johon sun täytyis vaan sulloutua. No joo, kyllä se kotiinpaluu varmasti siitä lutviutuu ajan kanssa. Kunhan taas päästän aivot ylikierroksille ja pohdin kaikenlaista.

IMG_2885

Tajusin, etten oo kirjotellut blogiin paljon mitään mun opiskeluista täällä vaihdossa tai siitä, mitä ylipäätään päivisin teen. Jotenkin ne jutut on jo niin osa omaa arkea ja on muuttunut jo ihan tavallisiksi jutuiksi, ettei niistä oikein hoksaa kertoa. Käyn luennoilla parina päivänä viikossa, teen kotihommia ja treffaan kavereita. Pyörin kaupungilla, lenkkeilen ja matkustan. Tällasta perusjuttua. Nyt pitäis alkaa hoitaa noita Vaasan yliopiston lähettämiä koulutehtäviä, ja ei millään meinais keskittyminen riittää. Oon tietosesti vältellyt myös liikaa viestittelyä kotiin päin, sillä haluan fokusoitua täysin nyt Saksassa olemiseen. En voi olla missään paikassa kunnolla, jos oon aina puoliksi kotona. Keväällä saankin paahtaa sitten kellon ympäri hommia, mulla kun oottaa kunnon kasa opintopisteitä suoritustaan sekä kandidaatintutkielman kirjoittaminen. Jee. Onneks musta on alkanu viimesen vuoden sisään tuntua siltä, et pystyn ihan tosissaan rakastaa mun arkea, oon sitten missä maassa tai elämäntilanteessa tahansa. Elämä vaan on sellasta, millaseksi sen itse tekee. Aika simppeliä mun mielestä.

IMG_4292

Siis en käsitä miten nyt ajauduin ihan sivuraiteille kaikesta tän postauksen kanssa. :D Tällanen ajatuksenvirta on yleensä enemmän päiväkirjakamaa, mut annetaan nyt mennä bloginki puolelle. Näitä on joskus ihan kiinnostavakin lukea, tosin sillon jos ei sorru tällaseen jaaritteluun ilman punasta lankaa kuten minä… No jospa mä ens kerralla postailisin jotain vähän fiksumpaa! Voisin oikeesti esimerkiksi kirjotella näistä vaihtokursseista täällä, ja samalla ehkä tehdä ja palauttaa vihdoin sen learning agreementin mikä on täysin jäänyt kun kurssit on ollu vielä tasolla epäselvä… Hupsiis.

7.1.2017

MINUN REISSUVUOTENI 2016

Oon nähnyt muutamissa blogeissa postauksia, joissa käydään läpi viime vuotta reissujen muodossa. Koska mun blogi painottuu selkeesti matkusteluun näin ulkomailla asuessani, halusin ehdottomasti itekin muistella omia reissujani postauksen muodossa. Mun aiemmista reissuista tiivistys löytyy tän blogin ensimmäisestä postauksesta, mutta nyt keskitytään vaan vuoden 2016 matkusteluihin!


Huom. Klikkaamalla mainittujen maiden nimiä pääset lukemaan kaikki postaukset, joissa kyseisen maan hashtag on mainittu!

Alkuvuosi oli aikaa, jolloin en kirjoittanut blogia mutta en myöskään poistunut Suomen rajojen sisältä. Mulla oli kuitenkin vaihto-opiskeluhakemus sisällä Hildesheimin yliopistossa, ja tein myös lopullisen päätöksen vapaaehtoistyöhön Afrikkaan hakemisesta. Helmikuussa sainkin peräkkäisinä päivinä tiedon, että kesän tuun viettämään Keniassa ja syksyllä lähden vaihto-opiskelemaan Saksaan. Valmistautuminen henkisesti sekä konkreettisesti näihin pitempiin ulkomaanpätkiin alkoi siis helmikuussa, tosin musta tuntui pitkään etten voinut mitenkään sisäistää kumpaakaan edessä olevaa maanvaihdosta.

IMG_2059 IMG_0634

Kesäkuun alussa heitin rinkan selkään ja pakkasin pienen matkalaukun täyteen kesävaatteita, ja suuntasin kaverini kanssa kohti Keniaa tietämättä yhtään mitä edessä odottaa. Ensimmäinen viikko vietettiin Nairobissa, jonka jälkeen suunnattiin omaan asuinkaupunkiimme Ukundaan. Enempää Keniaa ei keretty kierrellä naapurikaupunki Mombasaa lukuun ottamatta, sillä haluttiin keskittyä reissaamisen sijaan työntekoon ja kenialaisessa arjessa elämiseen. Kaksi kuukautta kestänyt vapaaehtoistyö Keniassa on elämäni yksi isoimmista kokemuksista, joka ravisteli niin fyysistä kuin henkistäkin puolta aika kovin ottein. En silti missään nimessä kadu vapaaehtoistyöhön lähtemistä, sillä kesä antoi mulle lopulta paljon enemmän kuin otti. Kenia, I miss you!

IMG_0819 IMG_1007

Kesäkuun lopussa tehtiin juhannusreissu Tansanian puolelle. Huristeltiin linja-autolla Dar es Salamiin, jossa vietettiin yksi yö. Seuraavana päivänä siirryttiin paratiisisaarelle Sansibariin, joka oli täydellisyyttä hipova paikka. Rankan kesäkuun ja sairaalassa suolistobakteerin kourissa makaamisen jälkeen tuntui mahtavalta rentoutua valkoisilla hiekkarannoilla ja unohtaa hetkeksi työnteon ja haasteellisen asumisen Keniassa. Sansibarille tuskin koskaan pääsen palaamaan, joten Tansanian visiitti oli aika ainutlaatuinen enkä mä niitä postikorttimaisemia ja törkeen polttavana paistavaa aurinkoa ihan heti unohda!

IMG_2929 IMG_2824

Elokuun ja syyskuun Suomessa oleskelun jälkeen oli aika pakata taas muuttokuorma matkalaukkuun ja suunnata kohti uutta asuntoa Saksassa. Matkalla pysähdyin muutaman tunnin ajaksi Kööpenhaminassa, jossa kävin keskustassa kahvittelemassa siellä vaihdossa olleen ystäväni kanssa, jonka jälkeen lento jatkui kohti Saksaa. Vaihto-opiskeluni tarkkaa kestoa en silloin vielä tiennyt, mutta nyt yli puolessa välissä luistellessa tiedän kokonaiskeston olevan noin neljä ja puoli kuukautta. Tulin siis Universität Hildesheimiin viettämään talvilukukautta ja samalla muutin Saksan pohjoispuolella sijaitsevaan Hildesheimin kaupunkiin. Täällä sitä majaillaan edelleen, ja mitään suurempia koti-ikäviä ei ole tullut ja viihdyn täällä vallan mainiosti. Siksi ensi kuussa häämöttävä kotiinpaluu ei herätäkään mitään suuria innostuksen tunteita, koska en suoraan sanoen tiedä, koska pääsen seuraavan kerran kokemaan mitään tällaista! Saksa on pienien vaikeuksien ja kiukkukohtauksienkin jälkeen kohdellut mua hyvin, ja vaihto-oppilaaksi lähteminen on asia, jota voin vaan suositella.

IMG_3334 IMG_3523

Marraskuussa vierailin pikaisesti Suomessa yhden pidennetyn viikonlopun verran, mutta tätä en tietenkään voi ulkomaanmatkaksi lähteä. Kotivisiitin jälkeen suuntasin kuitenkin nopeasti spontaanille reissulle kohti Kanariansaaria. Neljän päivän lomailu lämpimissä maisemissa suomalaisen kaverin kanssa teki todellakin terää, ja muutti samalla mun epäluulot Kanariasta positiivisiksi kokemuksiksi. Las Palmasin kaupunki oli rauhallinen ja kaunis, ja pääsin muun muassa kokeilemaan surffausta, ihastelemaan kasvitieteellistä puutarhaa sekä vierailemaan maailmansodan aikaisessa vuoren sisällä olevassa sotabunkkerissa kolmelta yöllä. Lisäksi käytin aikaa luonnollisesti shoppailuun ja rannalla makoiluun, eli aika nappireissu etten sanoisi. Kaiken tietenkin kruunasi matkalla mukana ollut suomalainen ystävä, jonka kanssa sai vihdoin lörpötellä omalla äidinkielellään ja vaihtaa kokemuksia vaihtariajasta!

Vuoden 2016 aikana en kerennyt enempää ulkomaanmatkoja tehdä, vaikka tosin esimerkiksi Saksan sisällä onkin tullut vierailtua eri kaupungeissa. Vuoden saaliiksi jäi siis neljä maata (viisi jos Tanskan lukee mukaan), joista kolme oli mulle uusia maita ja joista kahteen lomailun sijasta muutin asumaan. Tällaselle yksi ulkomaanmatka vuodessa –tahtiin tottuneelle ja vain Suomen sisällä eri kaupungeissa asuneelle viime vuosi oli kuitenkin ensimmäinen kunnon matkailuvuosi. Vuosi pitää sisällään monia unohtumattomia hetkiä ja täysin uusia kokemuksia matkustelun saralta. Vaikka 2016 olikin yhteen summattuna aikamoista matkalaukun kanssa ympäri maailmaa kiertämistä, niin totta kai toivon tästä vuodesta tulevan matkustuksen puolelta vieläkin rikkaampi!


Ja hei, jos teillä on vastaavia postauksia tehtynä nimenomaan omasta reissuvuodestanne niin linkatkaa kommenttiosioon! Näitä on hirveen mielenkiintosta lukea, ja bongailenkin usein muiden reissutarinoista myös potentiaalisia matkakohteita itselleni tulevaisuutta varten.


5.1.2017

HEI GRAN CANARIA, MÄ LÄHDEN AURINKOON

Tai tarkemmin sanoen lähdin jo, ja tulin lämpimistä keleistä takaisinkin tänne Keski-Euroopan ’’kylmyyteen’’. Mainitsinkin jo aiemmissa postauksissa muutaman kerran, että otettiin marraskuussa aika spontaani lähtö Kanarialle muutamaksi päiväksi lomailemaan. Mä lensin Saksasta ja mun reissukaveri lensi omasta vaihtomaastaan Espanjasta, ja tavattiin suoraan lentokentällä Gran Canarialla. Airbnb:stä vuokrattiin huone itellemme talosta, jossa oli about kaheksan muuta reissaajaa samaan aikaan. Lennot meno-paluuna ja majotus neljältä yöltä makso yhteensä noin 180 euroa, eli ei nyt ainakaan turhan kallis reissu ollut! Eikä paikan päälläkään rahaa tullut hirveen paljon käyteltyä, lähinnä ravintolaan ja shoppailuun eurojani sijoitin.

IMG_3219 IMG_3229 IMG_3867 IMG_3257 IMG_3236

Majailtiin siis Las Palmasissa, ja täytyy myöntää mulla olleen aika vahvoja stereotypioita sekä kyseistä kaupunkia sekä koko Kanariansaaria kohtaan. Paikka kuitenkin osottautui lähes täysin mun ennakkoluulojen vastaiseksi, ja viihdyin Kanarialla oikein hyvin! Las Palmas ei ollut ollenkaan sellanen turistirysä mitä oletin, ja ehkä vähän vuodenajastakin johtuen kaupungissa ei ollut ollenkaan tungosta. Lämpöä kuitenkin riitti t-paitakeleihin hyvin, ja yksi päivä pyhitettiin rannalla loikoiluun – ja oli muuten kuuma! Rantaviivaa mukailevat ravintolat on tietenkin turistirafloja, joista ruokalistat löytyy Suomeksikin, ja siellä käytiinkin muistaakseni vain kerran illallisella. Muuten suosittiin enemmän kaupungista löytyviä ruokapaikkoja, jossa usein hilluttiin ainoina turisteina. Valtaosan ajasta nähtiin muutenkin mun olettamukseni mukaan vain paikallisia, eli ainakin omat ennakkoluuloni kamalasta turistirysästä ja viimeinen lomakohde jonne jalallani astuisin –ajatuksista muuttuivat täysin, enkä näe syytä miksen voisi Las Palmasta suositella. Varsinkin näin sesongin ulkopuolella kaupunki oli viihtyisä, aurinkoa riitti ja rannalla loikoilu maistu hyvin keskellä marraskuuta. Ei Gran Canarialta nyt mitään ihmeempiä kulttuurijuttuja löydä, mutta silkkaan lomailuun kohde on ihan sopiva. Eikä siellä nyt tarvitse vaan rannalla olla ja niitä stereotyyppisiä turistijoukkoja kauhistella, vaan tekemistä on paljon muutakin. Tässä mun palopuhe siis niille, jotka karttavat Kanariansaaria kaukaa ajatuksissaankin omien ennakkoluulojensa takia – ei kannata tuomita mitään paikkaa, ennen kuin on en omin silmin nähnyt!

Mitä ne muut jutut sitten oli, mitä me Kanarialla tehtiin? No ainakin tutustuttiin kaupunkiin kävelemällä niin perhanan paljon, että jalat huusi hoosiannaa neljän päivän jälkeen. Meidän majapaikka sattu vielä olemaan about tuhannen portaan päässä maanpinnasta, joten hyötyliikuntaa tuli tehtyä reippaasti. Käytiin myös kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa saatiin aikaa kulumaan helposti useampikin tunti, sen verran kiinnostava paikka se oli. Suurin uusi kokemus oli kuitenkin ehdottomasti surffaus! Surffaaminen on aina ollut mun mielessä sellasena juttuna, jota ois siisti joskus kokeilla mutta tuskin pääsen siihen etappiin asti. Noh, ekana iltana Kanarialla saatiin yhtäkkiä idea käydä surffaamassa, ja se oli kyllä mahtava kokemus! Surffaamisen jälkeen lähdettiin käymään Maspalomaksen dyyneillä, mutta koska pitkäksi venähtäneen lainelautailun jälkeen dyyneille päästyämme oli jo pilkkopimeää, ei lähdetty tallustamaan hiekalle sen enempää. Sen sijaan käytiin ravintolassa ja fiilistelemässä sen turistialueen ilmapiiriä, ja siellä eurooppalaisen ihmisvilinän keskellä oleminen oli kivaa vaihtelua Las Palmasin rauhallisuuteen. Saatiin siis hyvin käytettyä neljä päivää Kanarialla hyväksi, ja se loma oli täydellinen rentoutumisbreikki alkutalven keskelle. Ainoa isompi miinus paikalle oli se, ettei saarelta tuntunut kovin helposti löytyvän minkäänlaista kasvisruokaa, ei niin aamupalaksi kuin pääruoaksikaan. Neljä päivää pastaa ja mozzarellapitsaa ei nyt kuitenkaan oo mikään maailmanloppu mulle, varsinkaan tollasessa ympäristössä.

IMG_3272 IMG_3322 IMG_3326 IMG_3541 IMG_3251 IMG_3765

Kanarialta riittää kuvia julkaistavaksi vielä parin postauksen verran, ja niitä alkaa tipahtelemaan blogiin tässä piakkoin. Suomessa vedellään ilmeisen kovissa pakkasissa, ja itse oon tällä hetkellä oudossa nuhakuumeen välitilassa peiton alla ihan täällä Saksan nollakeleissä. Tekee siis oikein hyvää vähän muistella lämpimiä kelejä ja katella shortsikuvia, vaikka tietenkin nää vaan pahentaa mun entisestään kovaa matkakuumetta entisestään, heh! Siihen tautiin on kuitenkin tulossa helpotusta hyvinkin pian, ja kotiterapiana on kiva kaivautua muistoihin entisistä reissuistaan. Mutta hei, tää voi olla suuri virhe kysyä tätä koska mulla menee usein ennakkoluulot ja negatiivisuudet pahasti tunteisiin, mutta kysytäänpä silti: Millaisia kokemuksia teillä on Kanariansaarista ja mitkä fiilikset kyseistä lomakohdetta kohtaan? Ja te jyrkimmät kanariavihaajat, saiko mun vakuuttelu ja positiivinen kokemus teitä yhtään positiivisempiin mietteisiin Kanariaa kohtaan? Itsekään en näin suht paljon Eurooppaa kolunneena jaksa innostua pahimmista turistikohteista, mutta Kanaria nousi neljässä päivässä mun miinuslistalta hyvien kokemusten kohteeksi!

4.1.2017

VUODEN ENSIMMÄINEN

Vuoden viimeiselle luonnollinen jatkumo on tietenkin vuoden ensimmäinen. Mun vuosi vaihtu kivoissa merkeissä. Vuokrattiin tosiaan kolmeksi yöksi kämppä Berliinistä kokoonpanolla neljä meksikolaista vaihtaria ja minä, ja vaikka tää olikin ihan viime hetkien idea, niin enpä ois tähän hetkeen parempaa uudenvuoden viettotapaa voinut keksiä. Vuoden viimesenä iltana syötiin yhdessä illallista, juotiin ja naurettiin. Never have I ever –juomapeli nosti taas viinien ja drinkkien kumoamistahdin potenssiin sata, ja Brandenburgin portille ilotulitusta katsomaan lähtiessä luovutin metroaikatauluvastuut muille ihan suosiolla. Ja olihan se vuoden vaihtuminen aika upeeta viettää Berliinissä keskiyöllä skumppaa juoden ja raketteja väistellessä (:D) sekä kavereita että tuntemattomia juhlahumussa halaillessa. Jostain syystä se the hetki ei oo Suomessa ikinä tuntunu kummemmalta, mutta tuolla miljoonan ihmisen väkijoukon keskellä koko homma tuntu paljon suuremmalta ja no, merkittävämmältä. Anyway, mulla oli ihan todella kivaa!

IMG_4227 IMG_4232
IMG_4248 IMG_4247 IMG_4236

Alkuvuosi eli vuoden neljä ekaa päivää on sujunu mulla muutenkin aika hyvillä fiiliksillä. Berliinissä seikkaillessani tajusin jotakin mahtavaa. Olin siellä kavereiden kanssa, jotka oon tuntenut vasta parin kuukauden ajan ja kaikki oltiin todella kaukaa kotoa, uppo-oudossa ympäristössä ja tuntemattomien ihmisten keskellä. Ja silti mua ei ahdistanut, mulla ei ollut koti-ikävä, mua ei pelottanut eikä mulla ollut mitään negatiivisia fiiliksiä. Mä nautin siitä, että sain kokea jotain noin erikoislaatuista. Nää mun uudet ystävät saa mut aina hyvälle tuulelle. Niiden kanssa hengaillessa voin jo olla oma itteni, mutta jotenkin parempi ja positiivisempi versio itestäni. En valita mistään ja mulla on hyvä fiilis, ja lähemmäs 90 prosenttia ajasta vaan nauran ja nautin hetkestä. Mietin useesti tollakin reissulla, että oon onnekas just nyt.

Ostin kaksi kirjaa, jotka kertoo onnellisuudesta ja elämästä kaiken irti ottamisesta. Mulla on jotenkin tosi inspiroitunut olo, ja jollain tapaa levollisen onnellinen. Tajusin, mitä kaipaan elämääni – naurua ja iloisia ihmisiä. En negatiivisuutta, en valitusta, en mitään mean girls –meininkiä, en mitään mikä ei saa mua hymyilemään. Tän muutaman päivän aikana mitä 2017 vuotta on kulunut, on mulla ollut hyvä mieli. Viime syksynä mulle tuotti pahaa oloa pari asiaa, ja oon nyt ihan systemaattisesti pitänyt sen pahan olon poissa ja kääntänyt tunteet positiiviseksi energiaksi. Oon tolkuttanut itelleni, että mikään asia ei oo murehtimisen arvonen, ja pahan mielen iskiessä oon kieltäytynyt vajoamasta siihen ja keskittynyt hyviin juttuihin. Yksinkertaista, mutta oikeesti toimivaa. Tää on suunta, jonka haluan säilyttää läpi koko vuoden ja enemmän. Haluan, että mulla on kokonaisvaltaisesti hyvä olla itteni kanssa, ja oon ehkä vihdoin löytänyt omat askeleeni sitä päämäärää kohti. Suomeen palaaminen ei edelleenkään tunnu miellyttävältä tällä hetkellä, mutta oon nyt saanut todella hyvällä tuurilla itelleni aiiivan ihanan asunnon Vaasasta, johon pääsen muuttamaan heti vaihdon loputtua. Kun kotiinpaluu ahdistaa, alan samantien ajattelemaan uuden kämppäni sisustusta ja sitä, miten ihanaa on lopulta saada pysyvämpi koti itselle. Positive thoughts ja sitä rataa. Tää vahvatahtoinen suunnanmuutos on mulle nyt oikeesti iso asia, ja mun puolesta kaikki, mikä sitä estää tai vetää mua negatiivisuuteen päin, saa mennä menojaan. Ne tyypit, jotka ei voi suhtautua kunnolla mulle tärkeisiin asioihin, saa mennä. Tällä kertaa tärkeintä on minä itse, mun elämä ja mun olo itseni kanssa. Kun noi asiat on hyvällä mallilla, on helpompi keskittyä muihin ihmisiin ja asioihin. Mut jos mulla neljän päivän jälkeen on positiivinen, motivoitunut ja energinen olo kun oon keskittynyt pelkkään onnellisuuteen ja hyviin fiiliksiin, uskon tän päätöksen olevan mulle paras päätös just nyt. You’re only here for a short visit. Don’t hurry, don’t worry. And be sure to smell flowers along the way.