Sivut

31.12.2016

VUODEN VIIMEINEN

Vuoden viimeisiä päiviä viedään, ja musta tuntuu suoraan sanoen ihan käsittämättömältä että vuosi 2016 on nyt loppumaisillaan. Jos tätä vuotta pitäisi luonnehtia muutamalla sanalla, niin mulle se on ollut jotenkin harvinaisen rankka ja koetteleva, mutta samalla myös todella antoisa. Tuntuu, että oon ehkä löytänyt enemmän itteäni ja päässyt ajatuksissani lähemmäs jo sitä minää, joka haluaisin olla. Samalla tällaseen ajatukseen kiinni pääseminen on vaatinut aika paljon. Jännä miten yhden vuoden aikana voi kokea ennätysmäärän todella vaikeita ja itkusia hetkiä, mutta samalla mahduttaa vuoteen myös sellaista onnellisuutta ja hyvää oloa itsensä kanssa, mitä ei oo kokenut pitkään aikaan. Tää kuulostaa aika pintapuoliselta lässytykseltä johon varmaan jokainen voi samaistua kun en kerta avaa asioita yksityiskohtaisemmin, mutta kaikkea ei onneksi tarvitse jakaa kaikille. Mun mielestä olis vähän omiin muroihin pisuttelua alkaa kuvailemaan kaikkia elämänsä käänteitä julkisesti paikkaan, josta niitä voi tarkastella kuka tahansa sukulaistädin ja tulevan työnantajan väliltä. No joo, tää nyt varmaan on aika peruskauraa, mutta tää vuosi summattuna on kaikessa kamaluudessaankin ollut opettava ja sillä tavalla kai ihan positiviinen vuosi kaiken kaikkiaan.


Mä en nyt ihan siihen fanaattisimpaan new year, new me –porukkaan kuulu, mutta tykkään silti asettaa itselleni tavotteita ja haasteita alkavaa vuotta varten. Vuosi on kuitenkin pitkä aika, jonka jälkeen on ihan tervettäkin tarkastella mitä kaikkea on saanut aikaan niin konkreettisesti kuin henkisestikin. Näistä yleisimmästä itsensä kehittämisjutuista aion pitää saman linjan kuin aiemminkin: pyrin tekemään enemmän niitä asioita, jotka tekevät mut iloiseksi. Samalla tietenkin karsin myös negatiivisia juttuja pois elämästäni. Mun elämän perustavotteita on se, että koen yleisfiilikseni olevan onnellinen ja että mulla on kivaa. Noi asiat tulee mulla aika lailla edellä, ja samalla linjalla jatketaan tulevanakin vuonna. Koitan myös ensi vuonna panostaa kovin kovasti siihen, etten stressasi enää ulkonäöstäni yhtä paljon. Tänä vuonna päästiin kesällä tässä asiassa askel eteenpäin, mutta näin vaihtarikilojen kanssa eläessä ollaan kyllä ryömitty takaisinpäin tässä keississä, joten siinä on mulle suurta haastetta ensi vuodelle.

Tykkään myös tehdä muutamia ihan konkreettisia ja vanhoja kunnon uudenvuoden lupauksia, joten täältä pesee muutama:

Katso niitä elokuvia ja dokkareita, joita oikeasti haluat. (älä siis jumitu aina himymiin ja frendeihin netflixiä katsoessa)
Lue enemmän kirjoja, ja varsinkin niitä kirjoja, joita oot jo pitkään halunnut lukea.
Käy edes yksi 15 kilometrin lenkki, josta vähintään 10 kilometriä on juoksua.
Jumppaa selkä parempaan kuntoon, jotta et kärsisi vuoden päästäkin yhtä paljon selkäkivuista.
Ota kunnolla venyttely rutiiniksi.

+ Vuosia jatkunut uudenvuoden lupaus, joka tietyn kaveriporukan kesken aina tehdään: ei vauvoja tänä vuonna!

Mun mielestä mun odotukset tulevalle vuodelle kuulostaa jopa ihan realistisilta, kunhan vaan itse viitsin tehdä asioiden eteen jotakin. Katotaan sitten vuoden päästä miten etenenkin nää viisi konkreettista lupausta on toteutunut! Nyt mä lähetän vielä yhden kesätyöhakemuksen (peukut pystyyn!) ja sen jälkeen pistän koneen kiinni tältä vuodelta, oon nimittäin tätä kirjottaessani matkalla Berliiniin (edit: ja julkaistaessa jo kohteessa toista päivää, kiitos vaan taas loistavat internetyhteydet.. :D) uudenvuoden rientoihin. Viel Spaß ja muistakaa turvallisuus kemuissa!

IMG_3579

Onnellista uutta vuotta 2017 ihan kaikille! <3

29.12.2016

WEIHNACHTSMARKT

Haluun vielä nopeesti palata jouluisiin tunnelmiin, sillä loppiaisenahan vasta nuutti vie joulun pois vai mites se nyt menikään. Keski-Euroopan joulumarkkinoita kehutaan paljon, ja usein kaikkien lehtien ja muiden joulumarkkinoiden top kymppiin mahtuu useampikin saksalainen joulumarkkinakaupunki. Eikä ihan suotta! Mä kerkesin pyörähtää muutamaan otteeseen Hildesheimin ja Hannoverin markkinoilla, mutta koska en sen kummempi etukäteisjoulufiilistelijä ole, niin kahden kaupungin toreilla pyöriminen riitti vallan mainiosti. Markkinoilla oli hullun paljon pieniä kojuja, joissa myytiin kaikkea pientä kivaa enemmän tai vähemmän jouluun ja Saksaan liittyvää tavaraa ja pienempää sälää. Joissain kojuissa myytiin taas ruokaa ja juotavaa, kuten isoja bratwurstihodareita, koristeltuja pipareita, pieniä syötäviä pullamössönyyttejä tikun päässä sekä kaikkea joiden nimeä en millään muista. Joka käynnillä tuli juotua myös jotakin, kuten esimerkiksi ihan suomalaista glögiä, saksalaista vastinetta glühweinia ja hot chocolate + amaretto + iiiso kasa kermavaahtoa –yhdistelmää. Noi kuumat juomat oli kyllä niin ihania piristeitä kylmällä ilmalla. Markkinoilta löytyi myös muun muassa karuselleja ja maailmanpyöriä, sekä aina välillä jotain live-esiintyjiä paikallisten joulumusaa soittavien katusoittajien lisäksi. Tunnelma oli siis aina niin sanotusti kuus kautta viis, ja noilla kierrellessä mullekin tuli paljon enemmän joulufiilis kuin missään muussa tilanteessa täällä vaihtarina ollessa.

Nappailin joka kerralla sekalaisia kuvia markkinoiden tunnelmasta, mutta valitettavasti hyvien otosten saaminen oli välillä aika hankalaa. Pimeä ja välillä myös sateinen ilma vaikeutti tolla ei-niin-laadukkaalla kameralla kuvaamista, ja lisäksi ihmismassan keskeltä oli välillä hankalaa saada kuvia, jossa kenenkään pää ei osunut kuvan tielle… :D

IMG_4066 IMG_4065 IMG_4072 IMG_4055 IMG_4048 IMG_4026 IMG_4044 IMG_4037 IMG_4033 IMG_4040 IMG_4075 IMG_4024 IMG_4052 IMG_3997 IMG_4080 IMG_4049

Kaiken kaikkiaan oon aika ilonen siitä, että oon päässyt kokemaan näin kivoja joulumarkkinoita ihan omassa asuinmaassani. Mä muutenkin rakastan kaiken näkösiä markkinoita niillä vallitsevan tunnelman vuoksi, ja nää oli kiva bonus tähän vaihtariaikaan. Jos teillä on ikinä mahdollisuus käydä Saksan tai varmaan minkä tahansa muunkin Keski-Euroopan maan joulumarkkinoilla niin käykää ihmeessä, on todellakin käymisen arvoinen kokemus!

28.12.2016

OUTLET SHOPPING

Mä en halua esitellä saamiani joululahjoja blogin puolella sen kummemmin. Sen sijaan aattelin näyttää millasia ostoksia tein viime viikolla Wolfsburgin outlet-kylässä. Saksassa on paljon noita outlet-kyliä, joissa siis myydään merkkivaatteita a) outlet-hintaan ja b) yleensä 30-70% alennuksella. Eli aika suurella pudotuksella alkuperäisestä hinnasta. Eihän noi tuotteet siltikään halpoja ole, kun lähtöhinnat pyörii yleensä satasen paremmalla puolella, mutta järjen sallimissa rajoissa mun mielestä laadusta voi ja kannattaakin maksaa. Ite päätin olla ostamatta mitään turhaa, ja pysyin mielestäni suunnitelmassa ihan hyvin. Pari juttua, kuten laadukas lenkkitakki ja uusi superkestävä laukku jäi kyllä kokonaan löytämättä, mutta tonne Wolfsburgiin hurauttaa opiskelijakortilla ilmaiseksi junalla parissa tunnissa, eli kerkeän käydä hyvin uudestaankin ettimässä puuttuvia juttuja. Täältä löytyy muuten paikan nettisivut, josta näkee mm. kaikki kylästä löytyvät liikkeet, jos jotakuta kiinnostaa.

IMG_4105

Abercrombie & Fitch on pikkuhiljaa noussu yhdeksi mun lempimerkeistä. Sen vaatteet on ihanan laadukkaita, muttei kuitenkaan välttämättä mitään riistohintasia ja tyyliltään just sopivan ihanan tavallisia. Tällä kertaa nappasin kaupasta mukaan ton keltaisen kukkakuvioisen paidan, jota muuten mun veli vierasti ensinäkemältä aika pahasti… :D Vakuutin kuitenkin ton perheen muotitietoisimman tyypin sitomalla noi alhaalla olevat lepareet kiinni ja yhdistämällä paidan korkeavyötäröisiin farkkuihin. Voin jo kuvitella ton paidan kesällä farkkushortsien kanssa! Alkuperäinen hinta paidalla oli 60 euroa, joka on kyllä aika suolanen hinta, mutta tohon oli lyöty outlet-hinnan päälle vielä reipas alennus, jolloin paita lähti kassan kautta kotiin kymmenellä eurolla. Ei paha!

Pipon löysin Gantin myymälästä. Mulle sopii omasta mielestäni jotenkin tosi huonosti pipot, mutta tää oli kyllä ihan napakymppi! Ja ai vitsit että on myös lämmin pipo. Itseasiassa niin lämmin, että jouluaattona toi päässä ulkona kulkiessa meinas tulla oikeesti kuuma, kun lämpöasteita oli vielä yli yhden käden sormilla laskettava määrä. Suomen pakkasiin tää siis sopii varmasti paremmin kuin hyvin. Oikea hinta pipolla oli 62 euroa, mutta alennusten jälkeen ostin tän 26 eurolla. Kallein pipo mun ostohistoriassa, mut josko tää nyt sitten säilyis hyvänä monta vuotta eikä tarvis pää palellen kulkea kotimaan talvessakaan, jossa sitä pakkasta taas kyllä riittää.

IMG_4136 UUS

En oo varmastikaan ainoa, joka on kuullu paljon hehkutusta Calvin Kleinin alusvaatteista. Pakko oli testata, onko nää rintsikat nyt kaiken hypetyksen arvoiset – ja olihan ne. Törkeen mukavat päällä eikä ulkonäössäkään nyt valittamista ole. Yhdet rintsikat ja kahdet alushousut maksoivat yhteensä 54 euroa, mikä ei oo mun mielestä liikaa laatutavarasta. Tää oli kyllä myös laskettavaksi hemmottelulahjaksi itelleni kun on näin miellyttävä ostos kyseessä!

IMG_4145 uus

Vansin liikkeestä ostin harmaat perustennarit. Mulla on tän merkin kenkiä aiemmin ollu kahdet, ja molemmista tykkäsin tosi paljon, nää kun on jalassa mun mielestä paljon paremman tuntuset kuin esimerkiksi Converset. Unohdin syksyllä junaan kolmet kengät sisältävän pussin, ja mun kahdet edelliset Vansit pääty ties kenen käsiin tai tässä tapauksessa jalkoihin, joten uudet kesäkengät tuli ihan tarpeeseen. Ton mallisten Vansien oikeet hinnat taitaa pyöriä jossain kuudenkympin paikkeilla, mutta näistä popoista maksoin itse 20 euroa.

Tällasia löytöjä tuli tehtyä mun ekalla outlet-kylän käynnillä! Itse oon kyllä supertyytyväinen, että reilulla satasella sain näinkin paljon laadukasta tavaraa mukaan. Uusi käynti tänne mestaan on siis ehdottomasti tehtävä ennen vaihdon loppumista. Jos joku on tänne päin matkaamassa ja halajaa shoppailemaan, niin vahva suositus täältä Wolfsburgin ja miksei muidenkin saksalaisten outletien suuntaan!

26.12.2016

MY CHRISTMAS EVE

Niin kuin oon moneen otteeseen todennu, niin tän vuoden joulunvietto oli erilainen jo ihan pelkän maantieteellisen sijainninkin perusteella. Napsin kuvia pitkin aattoa, jotta saan vähän jaettua, millasissa tunnelmissa joulua vietettiin tällä kertaa! :)

IMG_4100 IMG_4176 IMG_4209

Aattoaamuna nukuin niin pitkään kuin unta riitti, koska halusin ottaa joulun kerrankin ihan tosi rennosti. Heräilin siinä kymmenen jälkeen ja makoilin sängyssä jonkun aikaa joulusuklaata syöden ja The Joulukalenterin aattojaksoa kattoen. Ihan jepa aamu siis! Aamupalan jälkeen mulla oli tarkotus lähteä lenkille, mutta vesisade ei oikein innostanut vetämään lenkkareita jalkaan. Koitin kattoa joulurauhan julistusta netistä, mutta Yle Areena petti mut tässä asiassa täysin eikä suostunut näyttämään mitään jouluohjelmia. ;( Ens vuonna sitte! Suihkun jälkeen alkoi tietenkin paistamaan ihan kunnolla, mutta en sitte viitteny enää juoksemaan lähteä suihkunraikkaana. Sen sijaan tajusin, että tänä vuonna saan avata lahjat just sillon kun haluan! Tästä innoissani aloin availemaan paketteja, joita oli tänä vuonna kaksi, ja ehkä pari liikutuksen kyyneltä saatto tirahtaa lahjoja ihastellessa. Mulla on vaan niin ihana perhe! <3

IMG_4179 IMG_4182 IMG_4187

Aattona lähdin kävelylle ja melkein paahduin talvitakin kanssa ulkoillessa auringonpaisteessa ja siinä seittemän asteen celsiuksissa. Tarkotus oli mennä joulumarkkinoille, mutta nehän olikin suljettu aattona. Sen sijaan kävin muuten vaan kiertelemässä ja ihastelemassa keskustan alueen jouluvaloja ja joulukoristeita, ja kävelin pidempää reittiä takasin kotiin nauttien hyvästä ilmasta. Kotiin palattuani skypetin mummolaan, jossa mun perhekin oli osittaisella kokoonpanolla paikalla. Harmi kyllä Skype pätki ihan ennätyspaljon, eikä puhelusta oikeen tullu mitään… Tästä jäi vähän surku olo mieleen ja ekan kerran vähän tympäs olla yksin kotona. Viestittely ystävän kanssa kuitenkin helpotti, ja sain samalla nauraa omille puuronkeittotaidoilleni… :D Mun nimittäin oli tarkotus tehdä vaihtareiden jouluillalliselle perinteistä suomalaista riisipuuroa, mutta homma ei mennyt ihan putkeen. Pitkän taistelun jälkeen puurosta tuli kuin tulikin puuroa, joskin tosi makeeta, koska ne hiutaleet oli jostain vauvanruokahyllyltä haettu… Ja mantelipussikin teki mystisen katoamistempun. Mutta kanelilla ja sokerilla maustettuna puuro meni kaupaksi, vaikkei ihan niin perinteinen suomalaisherkku lopulta ollutkaan!

IMG_4216 IMG_4199 joulucrew

Kuuden aikaan alko mun luo tipahtelemaan vaihtareita jokaisella mukanaan omasta kulttuuristaan tuotua jouluruokaa. Mun riisipuuron lisäksi pöydässä oli tarjolla turkkilaisen kulttuurin, jossa ei muuten joulua vietetä, antimia tomaattisessa kastikkeessa olleiden perunoiden ja lihapullien muodossa. Venäläinen kaveri toi lihatäytteisiä mykyjä, Espanjan suunnalta pöytään saapui omeletteja ja japanilaiset tytöt toivat jonkinnäköistä lohi-katkarapu-salaattia, joka kuulemma muistutti jollain lailla sushia. Unkarilaiset tytöt toivat jotain oikeessa yläkulmassa näkyvää, jonka koostumusta tai ainesosia en osaa selittää, mutta tän jutun päälle laitettiin sour cremeä ja juustoraastetta. Tää erikoinen unkarilainen herkku oli mun ehdoton lemppari! Mäkin maistoin kaikkea, vaikka normaalisti en lihaa syökään – joulusin kuitenkin saatan ottaa lautaselle eläinperäisiäkin ruokia, varsinkin nyt kun oli ehkä ainutkertaisesti tarjolla juttuja noin monesta eri kulttuurista. Ruokien upotessa parempiin suihin korkattiin myös muutama viinipullo porukalle ja juteltiin mukavia. Maistatin muutamalla tyypillä myös suomalaista salmiakkia, ja yllättäen kaikki rohkeet kokeilijat tykkäs siitä! :D Ennen puoltayötä kaikki hipsivät omiin koteihinsa tyytyväisinä onnistuneesta joulunvietosta. Tää illallinen oli loistava idea, vaikka itse idean keksijänä sanonkin, ja teki tästäkin vaihtoehtojoulusta todellakin kokemisen arvoisen. Haikeus kotimaista joulua kohtaankin pysy pois melkein koko päivän, enkä oo enää yhtään varma siitä, onko seuraavaakaan joulua ihan pakko viettää kotona… Sen verran kiva tapa tääkin oli, onneks päätin jäädä jouluksi tänne!

23.12.2016

PARAS JOULULAHJA

Mun on ollut tapana lahjoa jouluisin mun omaa perhettäni, ja satunnaisesti myös muita läheisiäni, kuten ystäviä tai isovanhempia. Joka vuosi katson myös aineettomia lahjoja, kun multa kysytään joululahjatoiveita, mutta aina vaan oon kokenut tässä kohdassa halua olla itsekäs ja saada omat lahjani konkreettisesti itselleni. Tänäkään vuonna en esittänyt toiveita aineettomista lahjoista – sen sijaan päätin lahjoittaa sellasen itse.


Kehitysmaassa asuminen avasi mun silmät ihan lopullisesti humanitäärisen avun tarpeelle. Haluaisin tietenkin mieluiten lahjoittaa omille rakkaille pienille kenialaislapsille, mutta kaikkien käytännön juttujen takia se jää nyt välistä. Googlettelin muita vaihtoehtoja, ja päädyin lahjottamaan Planin kautta apua kehitysmaahan (suora linkki aineettomien lahjojen listaan tästä). Oma valintani osui Joulupuuro –nimiseen lahjaan, jolla joku lapsi saa puolen vuoden terveelliset välipalat Itä-Timorin varhaiskasvatuskeskuksessa. Hintaa tällä lahjalla on ihan jopa viisi euroa, eli vähemmän kuin yhdelläkään muulla ostamallani lahjalla tai myöskään todennäköisesti mulle osotetuilla lahjoilla. Viisi euroa – se on yksi drinkki baarissa, kaksi lounasta yliopistolla, yksi tupakka-aski, sipsipussi ja jätskituutti viikonloppuna, pikaruokaravintolan mättöateria. Halvempi kuin uusi huulipuna, halvempi kuin yksi lounas raflassa, halvempi kuin Netflixin kuukausimaksu. Viisi euroa ei oikeasti ole mitään, eikä ykskään mun tuntema suomalainen ihminen voi rehellisesti sanoa, ettei olisi varaa lahjoittaa viittä euroa kehitysmaan lapsen joululahjaan. Ja kun sillä lahjalla on kuitenkin suuri apu ja merkitys. Tästä syystä mä päätin tehdä myös itselleni hyvän joulumielen ja antaa jollekin onnekkaalle puolen vuoden välipalat.

Jos tekin haluatte kantaa kortenne kekoon, niin tuolta Planin sivuilta ainakin löytyy aineettomia lahjoja halvimmillaan kolmella eurolla. Näitä mahdollisuuksia löytyy lisää myös googlettamalla. Hyvä keino on myös auttaa kotimaassa vähävaraisia lapsia osallistumalla esimerkiksi Joulupuu-keräykseen. En kehota ketään muuhun kuin miettimään tätä asiaa, joulu saa kuitenkin useammankin sydämen helläksi ja halu auttaa vähempiosaisia kasvaa suuremmaksi mystisesti joulun aikana. Toivottavasti mahdollisimman moni lähtisi mukaan tekemään parempaa joulua ja ylipäätään elämää niille, jotka sitä apua tarvitsevat! :)

IMG_0639

MILTÄ TUNTUU VIETTÄÄ JOULUA ULKOMAILLA?

Kuvat viime vuoden jouluaatolta.

Mun joulu tulee tänä vuonna olemaan todella erilainen kuin ykskään aiempien vuosien joulunvietoista. Kyllähän mullakin ois ollut mahdollisuus jouluksi lähteä kotiin, mutta päätin jäädä Saksaan erinäisistä syistä johtuen. Ja onhan tää maa nyt todella tunnelmallinen paikka viettää joulua, vaikkei mikään tietenkään kotia voita. Onneksi mä en oo mikään jouluihminen sen kummemmin, eli en aloita joulunodotusta kuin korkeintaan aatonaattona ja joululaulujen kuuntelu saa mun puolesta rajottua ihan vaan siihen aattoon. Silti tuntuu kieltämättä vähän kummalliselta viettää joulua kaukana kotoa, pois perheen parista ja jollain tavalla yksin. Oon sinnikkäästi ollut aattelematta tätä asiaa sen enempää ylimääräisen haikeuden välttämiseksi, mutta näin aatonaattona alkaa joulu olla jo niin ovella että hyvä vähän pohtia jo omiakin fiiliksiä.

IMG_0032 IMG_0034

Vaikken tosiaan etukäteen joulua jaksa innostua fiilistelemään, niin jouluaatto mun mielestä ihana päivä. Aamulla katotaan Joulupukin kuumaa linjaa ja syödään joulupuuroa toivoen mantelin löytymistä omasta annoksestaan. Kello kaksitoista nollanolla katsotaan joulurauhan julistusta ja entisinä turkulaisina koitetaan bongailla tuttuja sateenvarjojen väkijoukon seasta. Kerran ollaan paikan päälläkin tää perinne käyty kuuntelemassa, mutta telkkarista tai livenä, niin joulurauhan julistus on katsottava. Samu-Sirkan joulutervehdys on yksi parhaista aaton ohjelmista! Myös joululeffat on takuuvarmoja tunnelmanluojia, varsinkin jos niitä kattoo sohvalta käsin viltin alle käpertyneenä ja kuuma glögimuki kädessä. Pakettikortteihin on aina yhtä hauskaa kirjotella paketin sisällöstä vihjaavia lauseita ja hihitellä omalle nerokkuudelleen. Joulun yksi ehdottomista kohokohdista on tietenkin jouluruokailu. Mä en oo perinteisen jouluruoan ystävä, mutta joulusin on niiiin paljon erilaista syötävää ja saa maistella kaikkea erilaista mitä ei muina päivinä tulisi edes harkittua syövänsä, tietenkin viinilasillisten kera hienoimmista astiastoista. Vaikka lahjat ei ole enää se must-juttu tässä iässä, niin onhan niidenkin availeminen ja toisten ilmeiden näkeminen mun lahjaa avatessa todella kivaa perinnepuuhaa. Myös pitkin päivää puhelimeen tipahtelevat jouluntoivotukset lämmittää mieltä, ja niitä toivon saavani tänäkin vuonna - luulen, että yksinkertainen hyvää joulua -viesti keneltä tahansa lämmittää tän tytön mieltä tänä vuonna entistäkin enemmän. Joulusauna päivällä on myös yksi ihana perinne, ja sitä varmaan tänä vuonna tuunkin ehkä eniten kaipaamaan ihan vaan koska sauna, haha.

IMG_0041 IMG_0056

Tänä vuonna aatto tulee olemaan erilainen. Suurin osa vaihtarikavereista lähtee jouluksi kotiin, enkä oo vielä yhdestäkään saksalaisesta niin hyvää ystävää saanut, että olisin kehdannut tuppautua jonkun perheen luo joulunviettoon. Meitä Hildesheimiin jouluksi jääviä vaihtareita on kuitenkin jonkun verran, ja ollaankin päätetty pitää Christmas dinner täällä mun kämpillä noin kymmenen hengen porukan kesken. Jokanen tuo jotain oman kulttuurin perinteistä jouluruokaa, ja tarkoituksena olisi istua iltaa hyvin syöden ja juoden ja ihan vaan hengaillen. Jonkunnäköistä joulusoittolistaa pitäisi Spotifyhyn rakentaa, ja ehkä pari koristetta tuoda kämppään. Tarjouduin ite hostaamaan jouluaaton illallisen, koska musta tuntuu kivalta saada ihmisiä just mun kotiin aatoksi – ei tuu sitten väkisinkään yksinäinen olo kun on talossa porukkaa. Ennen tätä yhteistä jouluhetkeä suunnitelmissa olisi kuitenkin aattona käydä ehkä lenkillä ihastelemassa kaupungin joulukoristeluja kun päiväksi on luvattu lämpöasteita +6 ja myös auringonpaistetta, nukkua pitkään, lukea kirjaa, katsoa kaikki The Joulukalenterin jaksot putkeen ja ehkä kylkeen joku hyvä joululeffa, avata Suomesta saadut lahjat, skypettää kotiin sekä mummolaan ja ehkä ihan vaan omalla tavallani nauttia rauhallisesta päivästä ja yksinolon ihanuudesta. Ja tietty tsekata, jos vaikka Yle Areenasta sattuis näkymään se joulurauhan julistus livenä.

IMG_0053 IMG_0074

Vaikka tänä vuonna suurimman osan jouluaaton tunneista vietänkin yksin, tulee tästä joulusta varmasti omalla tavallaan ihana ja vähintäänkin kokemuksena erilainen. Eniten tietenkin kaivelee se perheen puuttuminen ympäriltä, se kun on kuitenkin ollut aina mulle tärkeää. Joulu on yksi harvoista ajoista, kun saadaan koko porukka kasaan samojen seinien sisään muutenkin kuin nopeille kahveille. Mä oon muuttanut pois kotoa seitsemän vuotta sitten,  joten nää yhteiset hetket ei oo enää ollut itsestäänselvyys pitkään aikaan. Onneksi mun mielestä yhdessäolo ei kuitenkaan katso sitä päivämäärää, eikä just se jouluaaton erossa olo oo maailmanloppu kun kuitenkin parin kuukauden päästä oon jo kotona pyörähtämässä. Onhan mulla aikaa varmaan ainakin seuraavat kuuskymmentä joulua viettää Suomessa rakkaiden lähellä, joten enköhän mä tästä yhdestä joulusta täälläkin selviä. Ja kokemuksena mä tämänkin otan, ei se yksin ja kavereiden kanssa vietetyn joulun ulkomailla tarvii olla mitenkään huono vaihtoehto. Sitä paitsi mun tän hetkinen koti on Hildesheimissa, joten kyllähän mä vietän tämänkin joulun kotona.

IMG_0086 IMG_0109

Mites te muut ulkosuomalaiset tai muuten vaan toisenlaista kuin perinteistä perhejoulua kotimaassa viettävät? Millaisia fiiliksiä huomenna saapuva joulu teissä herättää, ja minkälaisia suunnitelmia ootte tehneet aaton varalle? Ja tietenkin se tärkein - hyvää joulua kaikille siellä ruudun toisella puolella, nauttikaa tästä spesiaalipäivästä ihan millä tavalla ikinä sitä vietättekään! 

IMG_0099

22.12.2016

KUN TERRORI-ISKU OSUU OMAAN ASUINMAAHAN


Sunnuntaina kiertelen kahden ystävän kanssa Hannoverin joulumarkkinoita. Näitä kojuja jaksaa kierrellä ajantajun kadotessa kauan, eikä Saksaa tosiaankaan maailman parhaimmaksi joulumarkkinamaaksi turhaan nimitetä. Monen kilometrin pituisia markkinoita ihmistungoksessa kierrellessä mietin hetken eilen kahvipöydässä käymääni keskustelua, jossa meksikolaiset kaverini kysyivät multa, miten paljon eurooppalaiset pelkäävät Isiksen iskuja. Samalla ohikiitävän hetken ajan aattelen, että näille markkinoille iskemällä saisi paljon tuhoa aikaan. Ikävät ajatukset unohtuu kuitenkin nopeesti, kun kaveri laittaa ilosta viestiä tulemaan – vuodenvaihteeksi on saatu kämppä vuokrattua Berliinin keskustasta ja junaliput on ostettu. Ollaan kaikki innoissaan, onhan Berliini nyt aivan ihana kaupunki ja meidän kaavailemaan juhlapaikkaan odotetaan yli miljoonaa ihmistä.

Maanantaina kierrellään Wolfsburgin outlet-myymälässä Suomesta vierailulle tulleiden äitin ja pikkuveljen kanssa. Vaihdetaan lennosta iltapäivän suunnitelmaa, sillä haluun näyttää suuremman kaupungit joulumarkkinat heille, onhan glühweinin juomisesta puhuttu jo viikkoja ennen heidän visiittiä. Pyöritään Hannoverin markkinoilla, juodaan kuumia juomia, ihastellaan pieniä kojuja ja näyttäviä jouluvaloja ja nautitaan tunnelmasta. Iltakaheksan aikaan aletaan tekemään lähtöä kotiin, ja samalla pistän instaan kuvan markkinoilta. Junamatkan jälkeen päästään kotiin, jossa kämppis kysyy, oonko lukenu uutisia. Että Berliiniin on isketty, että terroristit on ajanu rekalla joulumarkkinoille ja ainakin yheksän ihmistä on kuollut. Toinen isku viikon sisään. Viimeksi suhteellisen pienen kaupungin, Ludwigshavenin, joulumarkkinoille oli viritetty pommi, nyt aiheutettiin pääkaupungissa suurempaa tuhoa rekalla. Jutellaan äitin ja veljen kanssa tapahtumasta, ja illan mittaan alkaa jokaisen puhelimeen tippumaan viestejä. ’’Oothan kunnossa? Oo varovainen!’’ on kaikkien viestien sisältö tiivistettynä. Onneks mulla on perheenjäseniä kylässä, koska haluun keskittää energiat siihen, että he saa mahollisimman hyvän kuvan mun vaihtomaasta, enkä jää vellomaan yksin ton iskun aiheuttamiin ajatuksiin.

Tiistaina suunnataan aamupalalle keskustaan, ja ikkunasta ulos katellessani huomaan vastapäisen rakennuksen katolla kaksi Saksan lippua. Sekunnin murto-osan ehin ihmetellä, miksi lippu on puolitangossa, ennen kuin muistan. Yliopistolle viimeiselle joululomaa edeltävälle luennolle kävellessäni en voi olla näkemättä kampuksen pihan kolmeen vierekkäisen lipputangon puoleen väliin vedettyjä lippuja. EU:n lippu, Saksan sotalippu ja Saksan lippu. Luennolla meillä on kirjailijavieras. Tunti alkaa opettajan sanoilla ’’try to forget what happened yesterday 250 kilometers from here and focus on this’’, ja myöhemmin kirjailijan muussa asiayhteydessä mainitsema Berliini-sana saa ilmeet hetkessä vakaviksi. Yritän kuvitella, miltä musta tuntuisi, jos Helsingissä ois ollu terroristi-isku. Yritän kurssin ainoana vaihtarina ymmärtää, miltä luokassa istuvista kurssikavereista tuntuu. Täytyy olla ihan hirveä tunne, kun mustakin näin ulkomaalasena tuntuu niin pahalta ajatella tapahtunutta. Eikä se 250 kilsaa nyt niin hirveän pitkä matka oo, ja viime viikon kohde oli vain hieman Hildesheimia isompi paikka. Miten tällasiin iskuihin ees voi suhtautua paikallisena, jos vaihtarinakin hirvittää? Bussissa istuessa bongaan useammaltakin parvekkeelta teipeillä kaiteisiin viritettyjä Saksan lippuja. Liput on asetettu osoittamaan alaviistoon.

Illalla seurataan livenä Bundesliigan ottelua Dortmundissa. Stadion riehakas tunnelma vaikenee hetkeksi, kun miehet ottavat lakin pois päästä ja yli 81 000 ihmistä hiljentyy maan pääkaupungissa tapahtuneen iskun uhrien muistoksi. Yli kahdeksantuhannen ihmisen hiljaisuus äskeisen metakoinnin jälkeen on valtava, ja hiljaisen hetken jälkeen on ottelutapahtuman ainoa hetki, jolloin jokainen ihminen stadionilla taputtaa.

Terrorismi on kamalaa, järkyttävää ja aivan perseestä. Suomessa maailman tapahtumia seuratessa on puistattanut ja muutama kyynel pudotettu, mutta samalla oon tiedostanut, ettei meidän lintukoto oo oikeasti vaarassa. Suuremman terrori-iskun uhka ei ole mun kotimaassani millään tavalla suuri. Mun saksalaisten kaverien kotimaassa se taas on. Mun kurssilaisilla on ystäviä ja sukulaisia Berliinissä, kuten muissakin kaupungeissa, kuten tässä maassa, johon on nyt isketty näyttävästi. Eihän tollasta voi kunnolla tajuta. Mä oon viikon päässä juhlimassa vuoden vaihtumista Brandenburgin portin alla yli miljoonan muun ihmisen kanssa, ja väkisin mietin tän tapahtuman jälkeen, kuinka hyvä kohde sekin olisi uudelle iskulle. Ei mua silti oikeasti sinne meneminen pelota, mutta tottahan ajatuksia käy mielessä. Mä itse koen kuitenkin enemmän olevani sivustakatsoja, ja tätä maata terroristi-iskun jälkeen yhdistävä suru ja pelko välittyy mulle hyvin. Se on riipasevaa, eikä asiaa pysty näin lähellä seuraavana katsomaan niin objektiivisesti kuin Suomesta käsin. Ei voi kuin toivoa tällasten iskujen loppuvan pian, ja että uudenvuoden juhlinta niin meillä Berliinissä kun muissakin kaupungeissa ympäri maailmaa sujuisi ihan vaan positiivisissa merkeissä.

Kuva täältä

13.12.2016

PHONE PICS

Postailu on ollut vähän tauolla syistä x ja y eli suomennettuna kiire ja ööööö no joku yhtä hyvä syy kuitenkin. Muidenkaan blogeja en oo ehtinyt pariin kolmeen viikkoon lukea, joten tässä toivottavasti pian pääsen klikkailemaan ne kaikista kiinnostavimmat otsikot auki ja päivittämään itseni blogimaailmankartalle! Luonnoksissa on lista postausideoita, eli lähiaikoina on tulossa niitäkin postauksia joita tämä ihana blogialusta ei syystä tai toisesta julkassut mun etelän loman aikana  ja joita aloinkin vielä tän seurauksena muokkailemaan. Nyt jatketaan postailua kuitenkin helpoimman kautta, eli tästä vielä yks satsi puhelinkuvia. Näiden kollaasien tekeminen toimii itellekin kivana ajanvietteenä, mulle tulee jotenkin tosi hyvä mieli aina palatessani kivoihin puhelimeen nopeesti tallennettuihin muistoihin. Varsinkin ne kuvat, jossa on mun kavereita, saa mut hyvälle tuulelle. Tulee jollain tapaa tosi kiitollinen olo, kun oon saanut tutustua näin mahtaviin tyyppeihin eri maista, ja tiedän että ilman vaihtoa oltais tuskin koskaan kohdattu. Mutta ennen kun menee liian syvälliseksi, niin siirrytään niiden itse kuvien pariin!

kollaasi11

Ootteko ikinä nähny eri omenalaaduista tehtyjä mehuja hyllyllä? Mä en, mut Saksa yllätti mut. // Kävelen tosta about neljä kertaa viikossa, ja liian usein pysähdyn ottamaan kuvan. Mutta ku näyttää kivalta! // Unter alles Sau! Ettäs tiiätte. // Alkuvaihdosta kävin vaihtarijärjestön pitämässä workshopissa, jossa käsiteltiin erilaisia kulttuurishokkiin liittyviä teorioita, kuten keskimmäisessä paperissa näkyvä jäävuoriteoria. Oli ihan mielenkiintosta, vaikkei sinänsä mitään uutta asiaa mulle ollukaan.

kollaasi14

Oltiin yhtenä iltana isolla porukalla etkoilemassa meidän kämpällä ennen baariin lähtöä. Mä satun asumaan lähimpänä Kufaa ja meidän asunnossa on tilaa useemmalle ihmiselle, joten se on etkopaikkana ihan kiva. Tosin mulla menee herkästi se liika emäntävaihe päälle ja stressailen muiden juomien läikyttelyistä tai kengät jalassa sisällä kävelystä vähän liikaa.. :D En vaan halua että muut kuin minä sotkee mun kotonani! // Glow in the Dark -partyissa oltiin valkosissa paidoissa ja kimaltelevissa nassuissa. Oli kyllä hyvät pippalot! // Mun ihanat meksikolaiset <3 Oon niin ilonen siitä, että oon saanu tutustua mitä mahtavimpiin tyyppeihin eri puolela maapalloa. // Baarista kotiin kävellessäni ohikulkija tyrkkäs mulle ruusuja käteen, ja kun satuin bongaamaan mun kämppiksen tunnelilla niin otettiin ekat roomie-kuvat ruusuineen, ja kotiin päästyä tietty heitettiin noi maljakkoon. Mä vaan rakastan ruusuja!

kollaasi15

Hampuri on kyllä kiva kaupunki! // ...mutta noi kaikkiin kuviin tunkevat nostokurjet ei ollu kuviä, hmph. // Rakkauslukkosilta one more time. Mun suosikki oli se missä luki saksankielinen kosinta willst du mich heiraten? // Bongaa sillalta kolme vaihtaria säätämässä selfietikkuaan!

30.11.2016

JOSKUS SAKSA VAAN OTTAA PÄÄHÄN

Mä oon koko ajan kaikille hokenut, että mulla menee täällä hyvin ja Saksa on ihana paikka asua. Ja niinhän mulla meneekin, ja niinhän se onkin. Mutta jossain vaiheessa alkaa vaan kerääntyä kaikenlaisia pikkuasioita niskaan painamaan, ja alkaa tää byrokratian luvattu taivas tuntumaan liian hankalalta handlata. Ennen vaihtoa aattelin, ettei mua sääntö-Suomen jälkeen hetkauta enää mikään, mutta nyt on alkanut pikkuhiljaa tietyt asiat kaihertaa ja hankaloittaa täällä elämistä.
IMG_2802

Mun opiskelijakortti ei vieläkään toimi, ja mä oon suoraan sanoen aika tietämätön mitä mun pitäis sen asian kanssa tehdä. Oon junissa kyllästymiseen asti selitellyt konnareille leiman puuttumista, eikä kukaan niistäkään tietenkään tiedä mitä asialle tulisi tehdä. Pitäis varmaan ite marssia international officeen selvittämään asia, mutta sekin toimisto on niin huonosti auki ja usein vielä luvattuina päivinä kiinni jostain mitä ihmeellisimmistä syistä. Jotkut puhuu jostain koneesta, missä kortti pitää aktivoida, mutta kukaan ei oikein osaa kertoa missä sellanen kone on – kaikilla muilla kun tuntuu ne leimat tosiaan olleen jo kortin saapumisesta asti. Musta tuntuu että mulla on mennyt jotain pahasti ohi kun tästä asiasta on infottu, ja tällasissa jutuissa toivoisin hirveesti että joku osais auttaa mua ihan suomen kielellä. (Hox siellä kommenttiboksin puolella, nyt ois avulle tarvetta jos joku tästä opiskelijakorttiasiasta jotain tietää!)
Hankin saksalaisen puhelinliittymän, johon pitää kuukauden välein ladata lisää puheaikaa. Mun liittymä on ollu lukossa nyt pari kolme viikkoa, koska en yksinkertasesti saa sitä enää auki. Ensin se herjasi todella pitkään väärästä salasanasta, ja kun yritin lähettää uutta, niin viesti ei koskaan saapunut mun puhelimeen. Kun vihdoin pääsin kirjautumaan sisään ja koitin ostaa lisää puheaikaa, niin eihän mun suomalainen pankkikortti käy siihen operaatioon. Sama homma paypalilla maksettaessa – osoite ja liittymä on eri maassa kuin pankki, joten eipä muuten onnistu. Ilmeisesti nyt sitten kipitän huomenna Aldiin ostamaan jotain latauskortteja, niin kuin mun saksan tulkkina toiminu kaverini neuvoi. Puhelinoperaattorin nettisivuthan on ihan pelkästään auf deutsch, natürlich. Eihän sitä nyt englanniksi ees uskaltanut toivoakaan.
IMG_2890

Saman korttiongelman takia en saa ladattua Spotifyn Premium-versiota. Okei, tää nyt on ongelmista pienin, mutta kun mulla ei tosiaan se liittymä pelitä eikä täältä maasta rajatonta nettiä puhelimeen saisikaan, niin se Premium ois niin kiva lisä iltalenkkeilyyn ja koulumatkoihin. Spotify-tilin rekisteröinti kun on siirtynyt jo Saksan lipun alle ja kortti on edelleen suomalainen, tulee tilaus aina bumerangina takaisin. Olin aatellu jättää saksalaisen pankkitilin avaamatta, mutta kohta alkaa se päätös kaduttaa. En tiedä oisko siinä enää mitään järkeä, kun vaihtoa on jäljellä enää kolme kuukautta… Hmph.
Täällä ei myös melkeen missään voi maksaa kortilla, saatika sitten sillä Electronilla. Mä oon superhuono kantamaan käteistä mukana, ja välillä alkaa oikeasti potuttaa, kun haluisit ostaa jonkun kahvin ja sämpylän tai muuta vastaavaa pientä, mutta et voi koska kortti ei käy. Ja jos koitat maksaa jollain viidenkympin setelillä niin aika kiristelevin naamoin se otetaan vastaan kassalla. Voi pyhä jysäys, rahaa se on virtuaalinenkin tai keltaselle setelille painettu raha.
IMG_2929

Eilen viimeksi myöhästyin bussista ärsyttävimmällä tavalla, millä se voi tapahtua. Olin jo bussin vieressä ja juuri painamassa sitä nappia, jolla saan keskiovet auki, kun bussi alkoi kaasuttelemaan tiehensä. Siihen sitten jäin suomalaisia kirosanoja jupisten odottelemaan seuraavaa, ja tietenkin myöhästyin luennolta. Ärsyttää hirveästi tollanen täydellinen sääntöjen noudattaminen ja totaalinen joustamattomuus. Tää ei ole ees eka kerta, kun mulle näin käy. Okei voisin olla myös itse paikalla minuuttia aikaisemmin, mutta silti ärsyttää, että sen bussin pitää lähteä juuri sillon liikkelle kun viisari siirtyy lähtöminuutin kohdalle eikä sekuntiakaan myöhemmin.
Ehkä kaikkein eniten hankaluuksia aiheuttava asia on se, ettei mun opiskelijatunnukset enää jostain syystä toimi. En pääse kirjautumaan enää LSF:ään eli paikkaan, jossa kurssien tiedot on näkyvissä ja hallittavissa, enkä yliopiston wifiin. Ilmeisesti sähköpostiin on tullut uudet tunnukset, joilla kyseiset jutut pitäisi toimia, mutta mä en oo tätäkään sähköpostia koskaan vastaanottanut. Tääkin asia pitäisi varmaan käydä international officella selvittämässä, ja oikeestaan tunnen oloni aika typeräksi tässä valittaessani asiasta, kun voisin yhtä hyvin vaatimattomien aukioloaikojen sisällä käydä kysäsemässä asiasta toimistolla. Suomessa oisin lähettänyt sähköpostia ja saanut vastauksen vuorokauden sisällä, mutta täällähän ei taas sellaista metodia tunneta, onhan sähköpostin lähettäminen toimistotyöntekijöille nyt aika absurdi ajatus sinänsä. Tai näin ainakin annettiin ymmärtää orientaatioviikoilla, eikä nettisivuiltakaan löydy kyseisiä yhteystietoja joten hankalaa on.
IMG_2847

Joskus Saksa siis vaan tosiaankin ottaa päähän. Okei, osa näistä asioista ei varmaankaan ole tän maan vika ja itekin voisin olla hieman aktiivisempi selvittämään ongelmiani, mutta silti. Kun näitä hommia kasaantuu ja kaikki tuntuu niin supervaikealta, tekisi vaan mieli hautautua peiton alle eikä lähteä sanakirja kädessä ulos selvittämään kuinka monen lappusen ja eri toimistossa juoksemisen jälkeen hommat saataisiin rullaamaan taas. Välillä oon ihan fine näitten hankaluuksien kanssa ja välillä taas hakkaan päätä seinään ja potkin pattereita. Mutta tällasta kai tää ulkomailla asuminen sitten on. Ei pelkkää halpaa viiniä ja nähtävyyksiä (okei en oo missään vaiheessa kuvitellutkaan että tollasta ois) vaan maan kaikki byrokratiakoukerot ja paperilappuleimaamiset tulee kaupan päälle muutossa. Joskus pitää vaan hengittää syvään, kirjoittaa tällanen avautuminen blogiin johon en yleensä negatiivisuuksia paljoa päästele, ja kirjoittaa kalenteriin jokaisen päivän kohdalle yksi hoidettava asia. Tai avata Netflix ja sipsipussi, sekin käy.

21.11.2016

ON MY PHONE

Moikka! Oon huomannut itelläni yhä korkeemman kynnyksen kaivaa kamera esiin arkipäivän tilanteissa. Siksi puhelimella tulee kuvattua paljon enemmän, vaikka mulla onkin puhelimen kameran kanssa myös pienoinen ongelma - en nimittäin osaa laittaa kameran ääntä pois. Joka kerta kuvan ottaessani kuuluu siis kovaääninen kameraääni, joka ei poistu edes puhelimen ollessa äänettömällä. Huomaamattomat kuvat ei siis onnistu millään.. :D Joka tapauksessa, mun mielestä puhelinräpsyistä saa paljon parempaa mielikuvaa siitä, mitä toisen ihmisen arjessa oikeen tapahtuu. Puhelinkuvat on yleensä paljon spontaanimpia ja myös ''turhista'' aiheista otettuja. Tässä siis pieni kurkistusreikä mun kuluneen kuukauden Hildesheim-arkeen!

kollaasi10

Näistä taloista tulee välillä mieleen joku satumaa, tyyliin Hannun ja Kertun löytämä piparkakkutalo! // Täällä juomista pitää maksaa euro enemmän, ja vastineeksi saa pinkin poletin. Kun palauttaa poletin ja tyhjän lasin, saa euron takasin. Arvatkaa kuka aina hukkailee noita poletteja tai jättää epähuomiossa lasin jonnekin lojumaan? // Mun italiaano sekä turkkilainen ystävä, ihania tyttöjä kumpanenkin <3 // Aika monesta paikallisesta pubista löytyy toi pöytäfudispeli. Mä tietty innoissaan pelasin sitä, mut vaihtarikavereilla oli ihan tyhmä sääntö siitä, miten noita keppejä saa pyöräyttää eikä mitään mun maaleja hyväksytty.. Blaah!

kollaasi12

Ei hassumman näkönen kindergarten ainakaan ulkoapäin! // Vaikkei ihan Suomen väriloistolle vedäkään vertoja, niin on ruska täälläkin ollut ihan kivaa kateltavaa // Tossa luokassa on hämmentävästi sisäänkäyntiovet luennoitsijan selän takana, joten jos myöhässä saavut, niin varmasti kaikki huomaa sut ja häiriintyy ahkerasta opiskelustaan hetkeksi // Jouluvaloja! Näitä on ollu täällä marraskuun alusta asti, ja ne tuo ihanaa tunnelmaa keskustan muutenkin idyllisille kaduille.

kollaasi13

Voiko kivannäkösiä paikkoja olla liikaa yhdessä kaupungissa? Vielä kun löytäis täältä kuvauskaverin niin pääsis hyödyntää noita ympäristöjä ihan kamerankin kanssa! // Halloweenina Santi taiteili meille maskit naamaan, joiden kanssa lähettiinkin klubille bailaamaan. En oo ikinä ennen viettänyt Halloweenia mitenkään erikoisesti, joten oli kiva kerrankin panostaa, vaikka noiden poispesemisessä olikin aikamoinen homma... // Halapaa kalijaa.  No more words needed.


Tää postaus onkin viimenen reaaliajassa kirjotettu ennen sitä paljon huudeltua Kanarian lomaa! Jos haluatte lämpimämpiä maisemia katella normaaliajassa, niin instagramia nimimerkillä laurahelini tuskin maltan olla päivittelemättä, varsinkin kun sain vihdoin myös ton blogin sivupalkin instawidgetin kuntoon jee! Oon ajastanut ens viikolle myös vähän luettavaa, joten stay tuned täällä blogin puolella sillä aikaa kun mä löhöän biitsillä ja pulikoin merivedessä ;D Haha, toivottavasti en nyt täysin jinxannu tulevaa matkaa, nyt kun menin etukäteen sanomaan niin varmaan sataa vettä ja on kylmät ilmat koko loman ajan!