Sivut

22.9.2017

ASK ME ANYTHING!

Sain pari päivää sitten yhden maagisen luvun täyteen elämässäni, nimittäin 50 Bloggerin kautta kirjautunutta lukijaa. Hip hei! Todellisuudessahan kävijätilastot ovat huomattavasti isommat, sillä suurin osa blogini vierailijoista tulee Googlen tai Facebookin kautta. Ja koska nämä kaikki kävijämäärät yhteensä ovat kesän aikana tuplaantuneet, niin todennäköisesti siellä puolen uusilla kasvoilla on jotain juttuja, jota haluaisivat minulta kysyä. En ole tässä blogissani vielä näitä ''perinteisiä bloggaajapostauksia'' tehnyt, mutta nyt tuntuu jotenkin oikealta hetkeltä antaa ääni teille ja vastailla parhaani mukaan kaikkiin asiallisiin kysymyksiin maan ja taivaan väliltä. Ainakin itse tykkään blogia lukiessani siitä, että tiedän sekä tärkeitä että vähän pienempiä juttuja itse kirjoittajasta, jolloin blogikin muuttuu paljon persoonallisemmaksi. Nyt on siis kysymysten aika! Kinkkiset kysymykset ovat mun mielestä niitä parhaimpia, joten älkää pelätkö päästää mielikuvitustanne valloille, haha.

DSC_0508 (1)


Kysymyksiä voi jättää ensi viikon sunnuntaihin eli lokakuun 1. päivään asti. Voitte myös kertoa, jos haluaisitte nähdä vastaukset mieluummin videolla!

16.9.2017

MISTÄ TIEDÄN OLEVANI ULKOSUOMALAINEN? 5 ASIAA

Ulkosuomalaisena eli ulkomailla asuvana suomalaisena oon huomannut mun omien arkisten tapojen muuttuneen hurjasti viimeisen vuoden aikana. Suomen lisäksi kolmessa maassa vuoden sisään asuneena oon nähnyt kaikenlaista, ja koittanut tietenkin imeä niitä järkevimpiä ja itselleni parhaiten sopivia tapoja myös omaan arkeeni. Listasinkin nyt muutamia juttuja, joista huomaan olevani ulkosuomalainen. Mukana on tapoja ja muita juttuja, joita olen omaksunut ensimmäisen poismuuton jälkeen.

hildesheim saksa 3

Käytän aina tiskisientä. Suomessa asuessani en suin surminkaan olisi edes harkinnut tiskisienen käyttöä astioita pestessäni, ja myöhemminkin välttelin sitä viimeiseen asti. Tiskisieni oli mun mielestä jotenkin ällöttävä ja huono. Nyt viime kuukausien aikana oon kääntänyt takkini nurin – tiskisienihän on paljon parempi tiskaamiseen kuin harja! Lika irtoaa helpommin eikä homma ole ollenkaan ällöttävää. Suomessa yleisiä tiskiharjoja en taas ole pahemmin ulkomailla nähnyt, vaan lähes joka paikassa olen bongannut keltavihreän sienen tiskaamiskaverina.

Etsin automaattisesti wifin merkkiä uusista paikoista. Kotimaassa ei wifiä tarvita rajattomien nettiliittymien johdosta, mutta sellaiset paketit ovat ulkomailla kiven alla. Automaattisesti kahvilaa, ravintolaa tai lähes mitä vain paikkaa etsiessäni haen saman tien wifi-symbolia, joka yleensä on nähtävissä heti ovessa, jos sellainen paikasta löytyy. Ulkomailla asuessa wifi on aarre, sillä prepadien kanssa venkslatessa ei omaa nettiä halua kuluttaa turhaan. Suomessa en kiinnittänyt mitään huomiota wifin olemassaoloon, mutta nyt ulkosuomalaisena kiinnitän huomiota wifin symboliin silloinkin, kun en sitä aio hyödyntää.

En koskaan voi olla aivan varma, millä kielellä alan puhumaan suuni avatessa. Mun päässä pyörii jatkuvasti 3-5 eri kieltä, joista hallitseva kieli ei yleensä ole suomi. Usein nopeasti reagoidessani saatan vastata väärällä kielellä. Myös kielen vaihtaminen kesken lauseen on hyvin yleistä mun puheessa, varsinkin jos joudun hakemaan lainasanan toisesta kielestä, niin helposti jatkan samalla kielellä asiani loppuun. Tämä varmaan tasaantuisi kauemmin yhdessä maassa asuessa, mutta viimeisen vuoden mun pääni sisällä on ollut iso kielten sekamelska, joka purkautuu samanlaisena ulos suusta. Totta kai suurimman osan ajasta puhun sillä kielellä millä pitääkin, mutta varsinkin väsyneenä tai spontaanisti puhuessa yllätyn usein itsekin siitä, millä yhden tai useamman kielen sekoituksella sanon lauseet ääneen.

Varaudun aina siihen, etten voi maksaa kortilla. Nyt Ruotsissa mulla useimmiten ei ole käteistä mukana, mutta silmäilen aina lähimpiä automaatteja sen nostamiseen. Saksassa asuessani jouduin tottumaan siihen, että kortti ei kerta kaikkiaan käy sellaisissa paikoissa, missä usein olisin kuvitellut sen käyvän. Esimerkiksi isommissakin kahviloissa, ravintoloissa ja yksityisissä vaateliikkeissä usein todettiin, että maksuvälineenä käy vain käteinen tai joissain tapauksissa myös saksalainen pankkikortti. Edes yliopistolla kurssimaksuja ei voinut maksaa nettipankilla tai kortilla – ainoastaan käteisellä. Joissain paikoissa ympäri Eurooppaa on myös maksuraja korttimaksulle. Itse en ole käteisen ystävä, joten tähän tottuminen oli mulle iso askel. Nykyään kuitenkin kysyn aina etukäteen korttimaksun mahdollisuutta.

Katson kotimaatani uusin silmin. Tämä tuntuu aika itsestäänselvyydeltä, mutta omaa maataan alkaa katsomaan eri näkövinkkelistä ulkomailla asuessa. Uusiin paikkoihin totuttautuessa ja muiden ihmisten kanssa keskustellessa huomaa todella paljon hyviä sekä huonoja juttuja omasta kotimaastaan. Oon huomannut puutteita, joita en ole ennen ajatellut ja oppinut kriittisempää ajattelua oman maan käytäntöjä kohtaan. Samalla oon monesti miettinyt, että tämä juttu on kyllä meidän maassa niin hyvin ja tästä olen ylpeä. Tai että joku asia sopii mulle paremmin tai huonommin. Nämä hyvien ja huonojen juttujen huomaaminen on mennyt mulla aika 50-50, eli aika tasaisesti olen laidasta laitaan asioita hoksannut. Myös puolustan sekä kritisoin kotimaatani entistä hanakammin muille ihmisille, molempia tasaisesti. Oli miten oli, kaikkine puolinensa joka kulmasta katsottuna Suomi on mulle edelleen ihan hirveän rakas maa, jonka kulttuuri näkyy mun olemisessa varmasti sinne hamaan tappiin asti.

wien itävalta 7

Onko muilla ulkosuomalaisilla samanlaisia huomioita omien tapojen muuttumisesta? Vai kenties jotain lisättävää? Kiva olisi kuulla muidenkin kokemuksia! Entä Suomessa asuvat, kuulostaako nämä muutokset ihan absurdeilta teille vai ymmärrettäviltä jutuilta? Ja tärkein – onko muita pesusienen fanikerhoon kuuluvia kuin minä!?

10.9.2017

DAY TRIP TO VIENNA, PART 1/2

wien itävalta 1 wien itävalta 18 wien itävalta 20 wien itävalta 13

Heinäkuisella viikon Eurooppa-lomallani vietin suurimman osan ajastani Bratislavassa, josta oli hyvin helppo käydä päiväreissulla naapurissa Wienissä, Itävallan pääkaupungissa. Näiden kaupunkien välillä on helppo matkustaa niin junalla kuin bussillakin. Itse valitsin matkustusmuodoksi suosikkini eli Flixbussin. Menomatkasta taisin pulittaa 5 euroa ja paluusta 9 euroa - kalliiksi päiväreissu ei siis tullut. Matkaan kaupunkien välillä kului reilu tunti.

Kuten kuvista näkyy, ensikosketukseni Wieniin oli hyvin märkä. Saapuessani kaupunkiin vettä tuli taivaalta kuin saavista kaatamalla, ja keskustassa ihmiset minä mukaanlukien säntäilivät rankkojen kuurojen alta juosten suojaan lähimpiin sisätiloihin. Itse otin turvapaikaksi myös lähimmän auki olevan oven, joka paljastui apteekin sisäänkäynniksi. Siellä sitten apoteekkareiden kanssa pyörin ensimmäiset viisitoista minuuttiani Itävallassa paossa sitä minimonsuunia, joka taivaan valloitti. 

Hetken päästä kuitenkin sade hellitti ja ilma alkoi muuttua ihan mukavaksi auringon vallottaessa yläilmat. Aloitin Wieniin tutustumisen kiertelemällä keskustan katuja ympäri ämpäri ja ihastellen arkkitehtuuria. Täytyy myöntää, että eksyin noille kaduilla useampaankin kertaan, kun kaikkien talojen nurkkaukset näyttivät niin samoilta keskenään. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä kuten arvata saattaa, olin niin niskat kipeänä hienoja rakennuksia tuijottamassa, etten edes huomannut pyöriväni ympyrää. Rakastan kaunista arkkitehtuuria! Wienin keskusta-alueella oli mielestäni hienostunut fiilis. Ympäröivät rakennukset olivat vanhan ja arvokkaan näköisiä. Toisin kuin Bratislavassa, jossa mielestäni huokui joka puolella rentous, oli Wienin ytimessä enemmän korrektimpi tunnelma. En tiedä, johtuiko se vaaleansävyisistä, korkeista kivirakennuksista vai yksinkertaisesti siitä, että sadekuurojen jälkeen kaduille ei ollut kerennyt kokoontua vielä porukkaa hengailemaan. Ydinkeskustan ulkopuolella taas alkoi näkymään vähän vihreääkin, ja tunnelmakin tuntui rennommalta.

wien itävalta 10 wien itävalta 12 wien itävalta 5

Aikani keskustan kulmia tutkittuani päätin lähteä katsomaan sitä ainoaa nähtävyyttä, jonka oikeasti halusin nähdä - yllä olevassa kuvassa olevaa Hundertwasserhausia. Kuvan nähtyä ei varmaan tarvitse kahdesti miettiä miksi, varsinkin jos on lukenut täältä mun miljoona tsiljoona kertaa mainitsemani rakkauden värikkäisiin taloihin. Hundertwasserhaus ei tässä suhteessa todellakaan ollut pettymys, sillä hullunkurisen näköinen talo oikein usutti ottamaan itsestään kuvia joka kulmasta ja tuijottelemaan pieniä yksityiskohtia. Talo sijaitsi noin parinkymmenen minuutin kävelymatkan päästä keskustasta.

Kohteessa käytyäni päätin sulkea karttasovelluksen ja suunnistaa valikoivasti toimivan suuntavaistoni kanssa takaisin keskustaan hieman eri reittejä, mitä olin tulomatkalla kävellyt. Halusin meinaan nähdä mahdollisimman paljon muutakin, kuin niitä vaaleasävyisiä pytinkejä. Ja niitä kyllä löytyikin, vaikka tähän postaukseen ei tainnutkaan värikkäitä kuvia kovin montaa valikoitua, niitä sitten lisää toisessa postauksessa. Takaisinpäin tallustellessani kulijn joen vartta pitkin nauttien vihreästä ympäristöstä ja vedestä, sekä tutkailin ulkopuolelta Haus Der Musikia. Olin liikkeellä lauantaipäivänä ja tuolloin kello alkoi olla jo sen verran paljon, ettei suurin osa kivan näköisistä paikoista ollut enää auki, valitettavasti. Halusin myös keretä viimeisiin bussiin ennen yöaikaa, joten en viitsinyt hirveän kauas lähteä seikkailemaan. Mun surullisenkuuluisalla matkustustuurillani varmasti koko liikenne olisi pysähtynyt niin, etten ikinä olisi ehtinyt viimeiseen bussiin Bratislavaa kohti, jonne vielä viimeiseksi yöksi olin suuntaamassa.

Keskustassa menin napsimaan vielä viimeiset kuvat postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvästä Tuomiokirkosta. Mikä siinä muuten on, että aina noita isoimpia nähtävyyksiä kunnostetaan niin, että täydellisen esteettistä kuvaa on lähes mahdoton saada? Okei, tiedän vastauksen tuohon ja tyydyn siis ottamaan kuvia rempan alla olevista nähtävyyksistä. Viimeisen Itävallassa käyttämäni tunnin aikana halusin kuitenkin ehdottomasti tehdä vielä yhden asian, ja tuon Stephansdomin juurella oleva ravintolan ulkoterassi valikoitui täydelliseksi paikaksi suunnitelmani toteuttamiseen. Nyt voin meinaan vihdoin sanoa, että oon mä juonu viinii Wienissä. Eihän tuota tilaisuutta voinut jättää käyttämättä, varsinkin kun lasi puolikuivaa valkkaria maksoi sen kolme euroa. Nyt on taas yksi rasti matkustuksen bucket listaltani rustattu!

wien itävalta 3 wien itävalta 14 wien itävalta 2

Viinilasin siemailun jälkeen hyppäsin metroon, joka kuljetti minut takaisin bussiasemalle. Puhelimen akun vedellessä aivan viimesiä laitoin viestiä Bratislavan ystävälleni, että tulossa ollaan, ja sanoin heipat Itävallalle. En todellakana nähnyt vielä kaikkea Wienistä, mutta tuolle kerralle ihan riittävästi. Mitään ei jäänyt siis hampaankoloon, mutta nähtävää jäi vielä uutta Wienin reissua varten, joka toteutetaan sitten jossain hamassa tulevaisuudessa. Voisin heittää Wienin olevan kiva viikonloppukohde, ja tykkäsin itsekin kaupungista. Lämpimämpi tunne jäi silti kyllä Bratislavasta. Jos noita kahta kaupunkia pitäisi vertailla, niin näin karkeasti heittäen sanoisin Wienin olevan modernimpi suurkaupunki ja Bratislavan pienempi mutta lämminhenkisempi symppiskaupunki. Onneksi rajanaapureiden pääkaupungit ovat niin lähellä toisiaan, että toisessa vieraillessa on helppo tsekata toinenkin kaupunki!

Mitäs te tykkäätte Wienistä, ja täsmääkö mun lavea arvioni kaupungista yhtään teidän kokemuksiinne?